MikkoAhola

Ateistikristillinen uskontunnustus

  • Ateistikristillinen uskontunnustus

 

Uskonnossa on sekä yliluonnollisia puolia, että ei-yliluonnollisia puolia. Maailmassa on myös uskontoja, joista kokonaan puuttuu yliluonnollinen puoli tai se on hyvin vähäinen. Vaikka ensi näkemältä oma uskontomme, kristinusko, vaikuttaisi perustuvan läpitunkevasti yliluonnolliseen, niin tarkemmin ajateltuna yliluonnollisen osuus jää lopulta uskonnostamme vähäiseksi. Tilanne on myös historian kuluessa muuttunut. Aiemmin monia Raamatussa esiintyneitä luonnonilmiöitä, kuten epidemioita, maanjäristyksiä, sääilmiöitä, ja ihmeparantumisia pidettiin yliluonnollisen ilmauksena, mutta tieteen kehityksen myötä ajattelumme on muuttunut, emmekä pidä näitä enää osoituksina yliluonnollisesta, syntiemme aiheuttamista rangaistuksista.

Uskonnon tärkein merkitys on siinä, että se toimii uskontokunnan jäsenelle oppaan siitä, miten elää hyvä elämä. Nämä elämänohjeet, eettiset ja moraaliset linjaukset ovat paljolti riippumattomia yliluonnollisesta sisällöistä. Raamatussa meillä on kymmenen käskyä, joista yhdeksää ateistinkin kannattaa elämässään noudattaa.

Jos haluat antaa lapsillesi tai muille neuvon, miten kannatta elämässä tehdä, niin pelkkää neuvoa tehokkaampi keino on kertoa kertomus. Kertomuksen, elävän esimerkin, vaikutus on aivan eri luokkaa, kuin pelkän paljaan neuvon. Kaikki kansat tietävät tämän ja kaikkina aikoina kansat ovat välittäneet tärkeimmät elämänohjeensa ja tärkeimmät kokemuksensa kertomuksina nuoremmille sukupolville. Uskonnollisten kertomusten lisäksi meillä on valtava määrä muita kertomuksia. Meillä on kertomuksia miehistä, joille kävi huonosti, kun he joivat elämässään liikaa viinaa ja meillä on kertomuksia naisista, joille kävi huonosti, kun lähtivät väärien miesten mukaan. Lukemattomista kertomuksista jäävät lopulta elämään ne, jotka koetaan parhaimmiksi ja hyödyllisimmiksi.

Kertomuksen tärkein ominaisuus on se, että se vetoaa tunteisiin. Se ei siirrä kylmää älyä, tietoa, vaan vaikuttaa syvällisesti tunnetasolla ja muokkaa asenteitamme. Raamatun kertomukset hyvin usein ohjaavat meitä luopumaan liiallisesta itsekkyydestä elämässämme ja kehottavat rakastavasti auttamaan heikkoja ja hädänalaisia kanssaihmisiämme. Ne myös ohjaavat rehellisyyteen, vastuullisuuteen ja tunnollisuuteen.

Uskossa elävät ihmiset vakuuttavat meille, että Raamatun kertomuksista he ovat saaneet oikean suunnan elämälleen. Miksi siis ei myös ateisti voisi löytää aineksia elämälleen Raamatusta tai kristillisen kulttuuriperimän runsaudesta? Tietenkin ongelmaksi muodostuvat ne yliluonnolliset puolet, jotka kuuluvat kristilliseen uskoon. Ateistin ja uskovan periaatteellinen erohan on lopulta siinä, että ateisti moderniin maailmankuvaan perustuen kieltää yliluonnollisen olemassaolon.

Mutta onko lopulta usko yliluonnolliseen niin tärkeä tekijä, että koko kristillinen perinne, kertomusten ja ajatusten maailma pitäisi hylätä? Voisiko ajatella, että ateisti suhtautuisi yliluonnollisiin puoliin samalla tavoin, kuin hän suhtautuu yliluonnollisiin puoliin esimerkiksi viihteessä tai taiteessa. Jos ajatellaan esimerkiksi kauhuelokuvaa, niin sen juonihan kulkee yleensä niin, että aluksi päähenkilöt menevät johonkin paikkaan ja elävät normaalielämää, mutta pikkuhiljaa alkaa tapahtua yliluonnollisen piiriin kuuluvia tapahtumia, joihin päähenkilöt eivät aluksi usko, mutta lopulta taistelevat jo täysillä näitä yliluonnollisia voimia vastaan. Ei ole oikeastaan väliä sillä, onko katsoja ateisti vai uskooko hän yliluonnollisia asioita tapahtuvan maailmassa – tunnekokemus molemmilla katsojilla elokuvan aikana on sama.

Ateistikristityn suhde uskonnon yliluonnollisiin osiin olisi siis lähinnä sellainen, että hän sisimmässään ei usko yliluonnollisen olemassaoloon, mutta hyväksyy yliluonnollisen osana uskonnollista kertomusta. Hän ei hylkää koko kertomusta sen vuoksi, että siinä on yliluonnollisia puolia. Ateistia ei oikeasti saa uskomaan yliluonnolliseen mitenkään, mutta hän voi ymmärtää yliluonnollisen osana kertomusta. Hän ei usko, mutta hän voi ymmärtää.

Vaikka ateistilta puuttuu aina se viimeinen niitti, usko yliluonnollisen olemassaoloon, niin tämä ei ole välttämättä este tai syy sille, että hän ei voisi lukea Raamattua tai muita uskonnollisia kirjoituksia. Se ei ole este sille, että hän kuuntelisi radiosta uskonnollisia ohjelmia, jopa saarnoja, osallistuisi jumalanpalveluksiin, kristillisiin hautajaisiin tai häihin. Pitää myös muistaa, että uskonto ei ole kulttuurimme erillinen osa-alue, vaan koko meidän kulttuurimme on kristillisen kulttuuriperimän läpitunkemaa. Pohjimmiltaan me kaikki Euroopassa kasvaneet olemme arvoiltamme kulttuurisesti kristittyjä, vaikka olisimme ateisteja.

Vaikka ateisti irtisanoutuu uskosta yliluonnolliseen, niin sen ei tarvitse merkitä sitä, että hän irtisanoutuu siitä, mitä kristillisyys katsoo hyväksi ja oikeaksi elämäksi. Myös ateistin kannattaa välttää syntiä ja huonoja valintoja. Uskonnon ohjeiden tarkoituksenahan ei oikeastaan ole yliluonnollisen olennon tahdon toteuttaminen, vaan kuten seuraava lainaus Raamatusta osoittaa, ihmisten itsensä parempi elämä.

 

Elihun kolmas puhe Jobin kirjasta:

3 Tai että kysyt: "Mitä minä siitä hyödyn,
että pysyttelen irti synnistä?"
4 Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!

 

5 Kohota katseesi ylös taivaalle
ja katso pilviä.
Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
6 Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa?
Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle
merkitsee?
7 Tai jos elät oikein,
mitä hän siitä hyötyy?
Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
8 Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset