MikkoAhola

Onko Laasanen osittain väärässä?

Henry Laasanen kehui sunnuntain blogissaan pilanneensa feminismin maineen. Olen kuitenkin alkanut ajattelemaan, että Laasasen esityksessä on virheellinen olettamus naisten suhtautumisessa seksiin. Kyse on siitä, mikä olisi naisten motiivi, kun he tukahduttavat toistensa ja omaa seksuaalisuuttaan. Tämä on tärkeää miesten suhtautumisessa feminismiin, sillä eniten miehiä feminismissä ärsyttää feministien seksikielteisyys, joka lähestyy epäilyttävästi kristinuskon tiukimpia siveysvaatimuksia.

Me tiedämme arkikokemuksesta, että miehet suhtautuvat seksiin paljon myönteisemmin, kuin naiset- Monet ajattelevat, että tällä erolla olisi biologinen perusta, mutta naisten kielteinen suhtautuminen seksiin on sosiaalinen ilmiö, ja siksi on yritetty selvittää sitä motiivia, mikä saa naiset suhtautumaan kielteisesti naisten seksuaalisuuteen. Laasanen esittää samalla tavoin kuin Baumeister ja Twenge, että naisten motiivina olisi nostaa seksin hintaa. Naiset rajoittaisivat omaa ja toisten naisten seksuaalisuutta, ja tämän seurauksena he saisivat sosiaalisen vaihdon teorian mukaan enemmän vastinetta siitä seksistä, johon he miesten kanssa suostuvat. Kun naiset tukahduttavat omaa seksuaalisuuttaan enemmän kuin miehet, niin miehet haluaisivat seksiä enemmän, kuin naiset, ja naiset voisivat sitten käyttää vähäisemmän halun tuomaa seksuaalista valtaa saadakseen miehiltä muita etuja, kuten huomiota, huolenpitoa, aloitteellisuutta, riskinottoa, vastuun kantoa yhteisistä lapsista, raitista elämäntapaa ja taloudellista turvaa naiselle ja yhteisille lapsille.

Itse en kuitenkaan näkisi, että kyse olisi niinkään kollektiivisesta halusta rajoittaa kaikkien naisten seksuaalisuutta, jotta seksin hinta nousisi, vaan näkisin, että seksin rajoittaminen on naisen itsekäs henkilökohtainen etu. Seksin rajoittaminen on seksuaalimoraalin sääntöjen asettamista, ja seksuaalimoraali on siinä mielessä kaksisuuntainen asia, että se on aina sisäistynyttä. Moraalisäännöt, joita asetetaan muille sisäistyvät myös omiksi sisäisiksi moraalisäännöiksi. Niinpä, kun naiset vaativat siveyttä ja tilapäisistä seksisuhteista kieltäytymistä toisilta naisilta, niin he sisäistävät myös itse tämän saman moraalisäännön omaantuntoonsa, ja saavat pahojakin syyllisyydentunteita ja omantunnon soimauksia, jos rikkovat yhteisiä moraalisääntöjä.

Miesten ja naisten seksuaalimoraaleissa eroavuus tulee selkeimmin esille suhtautumisessa tilapäisiin seksisuhteisiin. Kuten tunnettua on, niin harvalla miehellä on periaatteellista vastenmielisyyttä tilapäisiin yhden yön seksisuhteisiin. Päinvastoin. Miehet pitävät tällaisia kokemuksia positiivisina onnistumisen kokemuksina, jotka lähinnä voimauttavat heitä elämässään. Naisten seksuaalimoraaliin taas kuuluu se, että tilapäiset seksisuhteet ovat vältettävä asia. Ne ovat huonoa ja väärää seksiä, ja oikea seksi on seksiä rakkaussuhteessa. Tai tilapäinen seksi on sallittu lähinnä tilanteessa, jossa uusi rakkaussuhde voi alkaa. Ainahan parisuhteessa täytyy olla se ensimmäinen kerta, kun seksiä harjoitetaan.

Meidän yhteiskuntamme suhtautuu tilapäisiin, rakkaudettoman seksin kokemuksiin kielteisemmin, kuin oikeaksi koettuun seksiin parisuhteissa. Monissa uskonnollisissa ryhmissä ja muiden kansojen keskuudessa tilapäiset seksisuhteet nähdään vakavina synteinä ja ne ovat toisissa maissa jopa kriminalisoitu.

Tälle moraalisäännölle, joka kieltää ja paheksuu tilapäisiä, parisuhteen ulkopuolisia seksikokemuksia, on kuitenkin helppo löytää järjellinen selitys. Tilapäisestikin harjoitettu seksi voi johtaa rakastumiseen ja uuden parisuhteen syntymiseen. Vaikka kuinka sovittaisiin ja ajateltaisiin etukäteen, että tämä on vain seksiä, puhdasta nautintoon keskittyvää seksiä, niin ei voi koskaan olla varma siitä, että intiimi seksikokemus ei muutukaan ihastukseksi ja rakkaudeksi. Tiedämme intuitiivisesti, että on vaikea harjoittaa seksiä toisen ihmisen kanssa ilman, että toiseen ihmiseen voi syntyä seksin seurauksena hyvinkin syvällinen suhde.

Itse olen huomannut, että hyvä lähde tietoon ihmisen seksuaalisuudesta ovat amerikkalaisten uskonnollisten yhteisöjen keskustelut, joita voi kuunnella netissä. Näissä keskusteluissa amerikkalaiset kristityt pohtivat avoimesti myös sitä kysymystä, miksi tilapäiset seksisuhteet ovat synti, eli tuomittava asia. Ja vastaus on aina sama: Ei ole olemassa puhdasta seksiä seksin vuoksi, vaan aina on mahdollisuus, että toinen ihminen kiintyy kumppaniinsa syvällisesti ja siksi seksi on aina leikkiä tulella.  Rakkauden tulella.

Amerikkalaiset kristityt siis varoittelevat toisiaan siitä, että tilapäiset seksisuhteet johtavat hallitsemattomiin ja harkitsemattomiin rakastumisiin. Ei pidä vähätellä amerikkalaisten kristittyjen elämänkokemusta aiheesta. Mutta eikä voisi ajatella samalla tavoin myös suomalaisten naisten kohdalla, eli myös suomalaiset naiset kokevat, että tilapäiset seksisuhteet voivat johtaa hallitsemattomaan rakastumiseen? Ja onko niin, että myös suomalaiset naiset pelkäävät tapahtumaketjua, jossa nainen menisi baariin, tapaisi jonkun miehen, viettäisi tämän kanssa villin yön, ja sen seurauksena rakastuisi tähän mieheen, joka kuitenkin on itselleen täysin sopimaton tyyppi, ja jonka kanssa avioliitto kestäisi pari vuotta ja kaatuisi sen jälkeen ristiriitoihin.  Jos tilapäinen seksi johtaa hallitsemattomaan rakastumiseen ja epäonnistumiseen tuomittuihin suhteisiin, niin eikö silloin naisen kannattaisi suhtautua varauksellisesti tilapäisiin seksisuhteisiin, eikä heittäytyä viikonloppuisin uusiin ja uusin suhteisiin kaikenlaisten vastaan tulevien mielenkiintoisten miesten kanssa? Eikö naisen viisain valinta olisi muotoilla oma seksielämänsä siten, että käytännössä suostuu seksiin,  tilapäiseenkin seksiin, vain sellaisten miesten kanssa, jonka arvioi ja kokee miehenä, jonka kanssa voisi jakaa loppuelämänsä? Voidaan oikeastaan sanoa, että naisten kannattaa oman etunsa vuoksi, täysin järkevin perustein ja itsekkäästi hillitä omaa seksuaalisuuttaan. Ja etenkin suostumista tilapäisiin seksisuhteisiin. Jos nainen malttaa pitää järkensä mukana parinvalinnassaan, niin hän löytää todennäköisemmin miehen, jonka kanssa pitkä parisuhde ja perhe-elämä sujuvat paremmin.

Naisten kannattaa itse pitää huolta siitä, että he tekevät puolisonsa valinnan harkitusti, sillä elämme yhteiskunnassa, jossa miehet eivät liialliseen harkintaan sorru. Miehille riittää useimmiten se, että ylipäänsä pääsee seksisuhteeseen naisen kanssa. Sitä, miten miehet eivät paljon käytä yläpäätään, vaan enemmän alapäätään valitessaan puolisoaan, kuvaa seuraava Cosmopolitan-lehden tekemä kyselytutkimus. Tutkimuksessa kysyttiin, haluaisivatko miehet ennemmin elämän, jossa heillä olisi jättipenis (25 cm), mutta vain 1 200 euron kuukausitulot, vai pieni penis (8 cm) ja 12 000 euron kuukausitulot? 42 % miehistä valitsisi mieluummin jättipeniksen ja pienet tulot. Tämä tutkimustulos kuvaa sitä, miten miehet kokonaisvaltaisesti suhtautuvat seksiin ja elämään. Muulla ei ole miesten mielestä niin väliä, jos vain seksi on hyvää ja sitä on riittävästi. Jos naiset ajattelisivat samalla tavoin alapääkeskeisesti, kuin miehet, niin ei olisi ketään, joka pohtisi parisuhteiden ja perhe elämän muita ehtoja, ja pitäisi huolta siitä, että miehellä ja naisella on realistiset mahdollisuudet pitkään yhteiselämään ja lapsien kasvattamiseen kestävässä avioliitossa.

Järkevyys kumppanin valinnassa on muodostunut osaksi naisten identiteettiä. Naiset katsovat olevansa erilaisia, kuin miehet, jotka toimivat viettiensä vallassa, kun taas naiset kokevat naisten edustavan järkeä ja harkintaa parisuhdemaailmassa. Ja tämä järjen ja harkinnan mukaan otto voi olla selityksenä sille, että tilastoissa naisilla esiintyy taipumusta hypergamiaan, eli avioitumiseen ylöspäin, hyvätuloisemman miehen kanssa. Matemaattisestihan on niin, että jos miessukupuoli ei kiinnitä mitään huomiota järkiseikkoihin aviopuolisoa valitessaan ja naissukupuoli taas kiinnittää, niin tilastomatematiikan mukaan miehet tekevät enemmän ”järjen kannalta huonoja” valintoja, eli avioituvat itseään pienituloisempien naisten kanssa, ja näin naisten hypregamia voi olla osittain vain tilastoharha, joka johtuu siitä, että naiset painottavat vähemmän seksiä ja enemmän muita asioita parisuhdevalinnoissa.

Moraalisääntöjen sisäistyminen on asia, jota kukaan ei omalla kohdallaan voi välttää tai kiertää. Jos olet nuori nainen, ja lähdössä perjantai iltana baariin, niin tiedät, että baarit ovat täynnä seksinnälkäisiä nuoria miehiä. Tällaisessa tilanteessa on aivan järkevää olla varovainen, ja ajatella: ”Ei naisen pidä joka perjantai jonkun miehen kanssa sänkyyn lähteä”. Kannattaa pitää moraalista rimaa korkealla, ja lähteä vain, jos tapaa miehen, joka kelpaisi myös puolisoksi. Mutta jos ajattelet: ”Ei naisen pidä jokaisen vastaan tulevan miehen kanssa lähteä”, niin miksi tämä sääntö koskisi vain sinua? Miksi se ei koskisi myös naapurin nuorta naista? Tai miksi sama periaate ei koskisi myös neiti X:ää naapurikaupungissa? Eli periaatteessa kaikkia naisia?  Jos moraalisääntö koskee sinua, niin se koskee myös kaikkia muita naisia. Ja jos moraalisääntö koskee muita naisia, niin se koskee myös sinua. Näin itsekkäistä motiiveista lähtevä moraalisääntö: Vältä tilapäisiä seksisuhteita, jotta et rakastuisi vääriin miehiin, laajenee yleiseksi moraalisäännöksi kaikille naisille: Välttäkää tilapäisiä seksisuhteita.

Baumeisterin & Twengen ja Laasasen näkemykset siitä, että naiset rajoittavat toistensa seksuaalisuutta, eli tiukalla seksuaalimoraalilla tukahduttavat toistensa seksuaalisutta nostaakseen seksin vaihtoarvoa, ovat nykypäivänä mielestäni perusteettomia. Ei näe, että nykypäivänä olisi painetta naisten kollektiivisesti yrittää nostaa seksin vaihtoarvoa. On kuitenkin selvää, että naiset vielä nykypäivänäkin tukahduttavat toisten naisten seksuaalisuutta, eli naisilla on tiukempi seksuaalimoraali kuin miehillä. Tämä kuitenkin voisi selittyä lähes kokonaan sillä, että naiset omista itsekkäistä eduistaan lähtien haluavat painottaa muita arvoja, kuin seksiä parinvalinnassaan. Ja se, mitä tekijöitä ihmiset painottavat kumppaniaan valitessaan, on lopulta arvokysymys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Jouni Nordman

Voisiko se että naiset kielteisesti seksiin suhtautuu, johtuvan ihan biologisesta suojautuminen lisääntymiseen. Joka tekee heille ainoan tavan herättää seksuaalisesti halukkuus, kun ovat turvallisessa suhteessa?

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Linnut ovat vähän niin kuin ihmiset, sillä ne elävät yksiavioisissa parisuhteissa. Biologinen syy tähän on se, että kaksi vanhempaa huolehtii poikasista kaksi kertaa paremmin, kuin yksi vanhempi. Linnuista 90 % on monogamisia. Lähinnä ne linnut, joiden poikaset pystyvät ruokkimaan itsensä heti kuoriutumisen jälkeen, kuten kanalinnut, eivät ole monogamisia vaan polygamisia.

Ennen luultiin, että linnut ovat oikeasti monogamisia. Kuitenkin, kun geeniteknlogia kehittyi ja halpeni, niin paljastui, että naaraslinnut käyvät ahkerasti vieraissa. Osa poikasista on muiden, kuin niitä ruokkivien koiraiden hedelmöittämiä. Vieraissa käymiselle on aivan biologinen syy: vieraalta koiraalta voi saada paermpia geenejä, kuin omalta. Geneettinen kirjo laajenee, ja näin poikaset saavat paremman vastustuskyvyn tauteja ja loisia vastaan.

On lisäksi muistettava, että jos joku taipumus olisi biologinen, niin moraalinvartijoiden ei pitäisi olla huolissaan asiasta. Biologia huolehtisi asiasta, ja ei tarvittaisi yhteiskunnassa mitään kieltoja ja moraalipaniikkeja asian suhteen. Jos biologia estää jonkin asian, niin ei meillä tarvita mitään lakeja ja kieltoja asian kieltämiseksi.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Kaksi vanhempaa ei huolehdi poikasista aina kaksi kertaa paremmin kuin yksi. Ne voivat huolehtia kolmekin kertaa paremmin, jos ajattelee vaikka toinen toistaan tukevaa pariskuntaa, joka järjestää myös omaan elämäänsä riittävästi lepoa ja leikkiä. Yksinhuoltaja voi taas musertua arjen kaaokseen, eikä pysty huolehtimaan jälkikasvusta puoleksikaan niin hyvin kuin partnerin kanssa voisi. Tai sitten pystyy vähän paremminkin, jos puolisoiden välinen jatkuva kitka vaikeuttaisi perhedynamiikkaa.

Biologista on vain seksuaalinen halu. Tuo Jounin "biologinen suojautuminen" lisääntymiseltä oli mennyttä maailmaa jo minun tullessani seksi-ikään 1960- ja 70-luvun vaihteessa. Hei, ehkäisykeinot ovat vauraissa maissa käytettävissä, katolilaisillekin. Raskauden pelko ei voi olla syy seksin karttamiseen kuin harvinaisissa poikkeustilanteissa – ja valtavan suurella osalla ihmiskuntaa, jolle seksuaaliterveyspalveluja ei ole saatavilla.

Jospa ruvettaisiin kasvattamaan lapsia ymmärtämään, ettei seksuaalisuuten sen enempää kuin millekään muullekaan elämän alueelle tarvitse kuulua toisten vedättämistä ja väärien odotusten herättämistä?

Mikon loppupäätelmä "naiset omista itsekkäistä eduistaan lähtien haluavat painottaa muita arvoja, kuin seksiä parinvalinnassaan" tulee siihen, mikä on seksuaalisuuden tärkein aspekti. Jokaisen ihmisarvo, luovuttamaton oikeus olla joutumatta lajitoverien väkivaltaisen tai väkivallattoman hyväksikäytön kohteeksi, on meillä laeissa ja sekulaareimpienkin kansalaisten sisäistämissä moraalisäännöissä itsestäänselvyys. Sen pitäisi olla sitä myös pimeillä kujilla ja kapakoissa valomerkin aikaan. Ja kahden kesken teillä tai meillä.

Jospa alkaisimme kertoa toisillemme rehellisesti pyrkimyksemme, voitaisiinko päästä eroon siitä, että kumpikin osapuoli kokee tulevansa nenästä vedetyksi? Jatkettaisiin tasavertaisina kavereina, jotka tekevät sellaista, mitä kumpikin haluaa ja joskus saattavat vaikka rakastuakin?

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Äärioikeistolaiset usein puhuvat siitä, että Ruotsissa riehuu raiskausaalto. Kyllä Ruotsissa ovat raiskausten määrät nousseet, mutta selitys onkin siinä, että ihmiset juovat viinaa runsaasti, ja lähtevät sitten harkitsemattomasti jatkoille toistensa asunnoille. Sitten, kun kumpikin on tukevasti kännissä, niin syntyy näitä tilanteita, joissa toinen tahtoo ja toinen ei sitten tahdokaan, ja nämä känniset tapaukset sitten päätyvät seuraavana päivänä poliisin kirjoihin.

Ennen olikin tiukat säännöt sille, että naiset eivät saaneet juoda viinaa ja olla humaltuneina. Näiden sääntöjen yksi tarkoitus oli huolehtia naisten siveydestä, sillä ajateltiin, että jos nainen on humalassa, hän ei ole harkitsevainen ja pidättäydy siveydessä. Ehkä kansa tiesi, että näin usein myös oli käytännössä. Alkoholi vie harkintakyvyn, mutta ehkä nykyajan naiset haluavatkin välillä vapautua liiasta harkinnasta?

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ihmislasta kun katsoo, niin lintuvertaus on vähän huono. Minkään otuksen lapsuus ei kestä niin pitkään kuin ihmisen. "Hyperseksuaalisuuden" tekijät ovat lähinnä kehittyneet ehkäisykeinot ja yhteiskunnan sujahtaminen perheisiin - lapsen elämä ja kuolema eivät ole kiinni hänen vanhemmistaan, vaan hän selviää aika hyvin aikuiseksi, vaikkei olisi kumpaakaan. Edellämainitut eivät tietenkään ole kestäviä. "Kilpailun" voittaa se, joka lisääntyy tehokkaimmin (syntyvyys - lapsikuolleisuus). Toisaalta, jos uskonnolliset fanaatikot voittaisivat, tämä maailma loppuisi hyvin pian.

Mikään otus ei kykene mukautumaan kuten ihminen - siis mukautumaan "luonnottomasti".

Voimme katsella kaikenlaisia erilaisia aviomuotoja ja (ainakin jotkut) minua tarkemmin asiaan perehtyneet ihmiset vihjaavat, että parisuhde on yllättävän sitkeä historiallisesti tarkasteltaessa. Että muut muodot ovat lähinnä jonkinlaista statuksen pönkkäämistä. Ja (epäsosiaalisuuteen saakka menevä) statuksen pönkkääminen seksillä erityislaatuista lähinnä suurissa näennäisyhteisöissä. Mikä tahansa seksi, jonka päämääränä ei ole lisääntyä tai vahvistaa "lauman" sidettä, on tietyssä mielessä häiriökäytöstä - se ei palvele mitään tarkoitusta.

Naisen ja miehen biologinen ero vaikuttaa toki draiviin ja rooleihinkin. Jos lisääntyminen olisi "tasa-arvoisempaa" (munisimme, kutisimme tms.), kaikki rituaalimme ja symbolimme olisivat todennäköisesti varsin erilaisia. Me olemme laji, joka lisääntyy niin, että yksi penetroi ja toinen penetroituu. Se on lähtökohtaisesti aika iso ero. On oltava halu siihen, että se olisi millään tavalla tehokasta. Ja ihminen on ollut tehokas.

Mutta miten voimme tietää, mikä ihmiselle on luonnollista, kun meistä kukaan ei elä luonnollisessa ympäristössä?

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Ihmislapsi on eläimistä pisimmän aja vanhemmista riippuvainen. Tämä johtuu paljolti aivojen koosta, ja se tuomasta pään koon kasvamisesta. Pää ei voi olla liian suuri synnytyksen vuoksi, ja siksi ihmislapsi syntyy niin rääpäleenä, että sen täytyy kasvaa vähintään 7 vuotta, että tulee lainkaan toimeen ilman vanhempiaan.

Ihmislapsen pitkää avuttomuuden ikää voi ajatella perustaksi sille, että kaikissa tunnetuissa kulttuureissa on perhe, ja lasten hoito on järjestetty siten, että periaatteessa isä ja äiti molemmat osallistuvat lapsen hoitoon ja ruokkimiseen. On kuitenkin kulttuureita, joissa lasten hoito on luisunut lähes kokonaan äidin ja äidin sukulaisten harteille. Niinpä eräs tutkimus totesi, että tutkituissa afrikkalaisissa kulttuureissa ei isän kuolema vaikuttanut juuri lainkaan lasten eliniän odotteeseen. Äiti, ja muu suku hoiti lapsen.

Ennen modernia aikaa yhteiskunnan perusyksikkö ei ollut ydinperhe, isä ja äiti, vaan suku. Avioliitto oli naisen tai miehen ottamista sukuyksikön jäseneksi. Tämä ydinperhe, jossa on vain isä, äiti ja lapset on suhteellisen myöhäinen keksintö.

Ehkäisy on hyvä keksintö, sillä historiassa on paljon todisteita siitä, että vanhemmat eivät ole useinkaan halunneet monia lapsia. Ennen kristinuskon ja islamin syntyä vauvanmurhat olivat erittäin yleisiä. Roomalaisilla perheillä oli tyypillisesti vain neljä lasta, mutta tämä ei johtunut ehkäisystä, vaan vauvansurmien yleisyydestä. Kristinusko ja islam nimenomaisesti kielsivät vauvamurhat, ja tämän sijalle sitten keskiajalla nousi seksikielteisyys ja pidättyväisyys. Keskiajalla väestö jopa pieneni, ja ihmisten pidättyvyys oli siinä osasyynä. Pidättyvyys toteutettiin mm. siten, että uskonnollisesti rajattiin niitä päivä, jolloin yhdyntä oli sallittu. Kalenteriin kirjattiin niin monia estettyjä päiviä, että kuukaudessa oli vain muutama päivä, jolloin pari voi hankkiutua raskaaksi. Lapsen teosta kieltäytyminen on ilmeisesti ollut tärkeä seksikielteisyyden syy historiallisina aikoina.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Miten niin feminismi muka olisi seksuaalikielteistä? Eikö monet feministit nimenomaan ole propagoineet vapautuneemman seksin puolesta?

Jarno Liedes

Olen kans sitä mieltä, että vapaampaa seksiä ei varmaan kannata yhtä paljon kukaan muu kuin juuri feministit :D Jopa ihan eläinkuntavapaata jos otetaan vihreiden nuorten kanta mukaan.

Huomio myöskin 20-kymppisten markkinoilta on se, että naiset (jo 16-vuotiasta) ovat kaikista eniten juuri rakkaudettomien ja yhdenillanjuttujen kannalla, kun taas isojoukko nuoria miehiä kyllä haaveilee ihan romanttisesta suhteesta. Homma on vähän kääntynyt jossain välissä päälaelleen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset