MikkoAhola

Mitä tiede sanoo uskonnollisten suhtautumisesta homoihin?

Sitä, miten uskonnolliset yhteisöt suhtautuvat seksuaalimoraalin kysymyksiin ja homoseksuaalisuuteen, voidaan selittää yhteiskuntatieteen avulla. Yhteiskuntatiede lähtee tarkastelemaan uskontoja siten, että uskonto syntyy sosiaalisena ilmiönä yhteisössä, ja siinä tapahtuu prosessi, jossa yhteisö projisoi omat arvonsa ja moraalikäsityksensä jumaliin. Kun uskovat ihmiset itse uskovat, että uskonto on syntynyt siten, että yliluonnollinen olento on ilmoittanut ihmisille jotain, ja säännöt ja opit ovat siirtyneet tuonpuoleisesta maan päälle, niin yhteiskuntatiede lähtee päinvastaisesta olettamuksesta. Yhteiskuntatiede ei oleta yliluonnollisen olennon olemassaoloa, vaan ajattelee, että ihmiset itse ovat luoneet jumalat ja samalla jumalan antamat käskyt ja ohjeet.

Jos ajatellaan seksuaalimoraalin uskonnollisia säännöksiä, niin yhteiskuntatieteen näkökulmasta ihmiset itse ovat kokeneet jotkut säännöt tarpeellisiksi, ja sitten he ovat projisoineet nämä säännöt jumalan antamiksi säännöiksi. Jo 1800-luvun alkupuolella Ludwig Feuerbach esitti, että jumalia palvoessaan yhteisö palvoi itse asiassa itseään, se vain projisoi itsensä palvomisen ulkopuoliseen jumaluuteen. Tästä johtuen uskonnolliset tunteet, esimerkiksi voimakas paine, jonka yksilö voi kokea uskonnollisena tai synnin paineena, on yhteisön häneen kohdistamaa painetta. Vastaavasti luottamus jumalaan on luottamista omaan yhteisöön ja sen yksilöä tukevaan voimaan. Näin ollen yksilön voimakas synnintunto siitä, että hän on rikkonut jumalan tahtoa vastaan, on pohjimmiltaan syyllisyyden tunnetta siitä, että hän on rikkonut yhteisönsä tahtoa ja sääntöjä vastaan. Kun yksilö haluaa omassa elämässään elää mahdollisimman oikein ja jumalan tahdon mukaisesti, niin hän yrittää elää pohjimmiltaan yhteisön tahdon mukaisesti.

Jokainen yhteiskunta, pienestä metsästäjä-keräilijä yhteisöstä suureen valtioon, tarvitsee yhteiset pelisäännöt, eli täytyy määrittää, mitkä teot tulkitaan oikeiksi ja mitkä vääriksi. Tarvitaan sääntöjä, kuten älä tapa, älä varasta, älä tee aviorikosta, kunnioita vanhempiasi, jotta yhteiselo muitten ihmisten kanssa onnistuisi.  Historiassa, perinteisessä yhteiskunnassa moraalisäännöt, uskonnolliset säännöt ja lait olivat kaikki samoja. Vasta modernissa yhteiskunnassa lait, uskonto ja moraali ovat erkaantuneet toisistaan.

Yhteiskuntatieteen näkökulmasta siis, jos uskonto määrittelee jonkun seksuaalisuuden muodon vakavaksi synniksi, niin kyse on siitä, että yhteisö kokee tällaisen seksuaalisuuden vääränä. Yhteisössä vallitseva käsitys: ”Tuollainen seksi on kauhistus” muuttuu vain muotoon: ”Jumalan mielestä tuollainen seksi on kauhistuttava synti”.

Jos uskonto määrittelee homoseksuaalisuuden vakavaksi synniksi, niin silloin on kyse siitä, että uskonnollisessa yhteisössä ihmiset kokevat homoseksuaalisuuden vääränlaisena seksuaalisuutena. Jos yliluonnollinen olento ei ole luonut tätä tulkintaa, niin se on syntynyt kansan syvistä riveistä. Ja kansan syvät rivit ylläpitävät tätä käsitystä. On virheellistä olettaa, että syypäänä olisi joku paavi tai muu kirkollinen johtaja. Miksi uskonnollinen johtaja tähän asiaan puuttuisi?

Mistä voi nousta yhteiskunnan jäsenten voimakas homoseksuaalisuuden tuomitseva moraalinen tunne, joka valtaa lähes kaikki yhteisön jäsenet? Mikä on se syy, että seksi samaa sukupuolta olevan kanssa koetaan laajasti uhkaavana ja vääränä? Yhteiskuntatieteen selitys tälle on, että yhteiskunnassa vallitsee voimakas yhdenmukaisuuden paine, ja homoseksuaalisuus on tuomittavaa, koska se on erilaista, ja sen vuoksi rikkoo painetta kaikkien ihmisten käyttäytyä yhdenmukaisesti. Kyse on poikkeavuuden sosiologista. Poikkeavuus määritellään sosiologiassa erilaisuudeksi, joka tuomitaan. Yhteiskunnassa esiintyy monenlaista erilaisuutta, mutta ne vain ne erilaisuuden muodot, jotka koetaan ei-toivottavina,  sosiaalisesti tuomittuina, ovat poikkeavuuksia. Rikollinen on yksi esimerkki poikkeavasta, mutta poikkeava voi olla myös psyykkisesti sairas, toisinajattelija tai pervertikko.

Erilaisuutta on moraalisesti vaikea hyväksyä, koska moraalisäännöt pitäisivät yhteiskunnassa olla samat jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle. Moraalisääntöjä määritellessään yhteiskunta määrittelee mitkä asiat ovat oikein ja mitkä väärin. Kaikkien yhteiskunnan jäsenten tehtävän on sitten valvoa, että kaikki muut yhteiskunnan jäsenet noudattavat yhteisiä moraalisääntöjä. Kaikkien pitäisi vahtia ja noudattaa yksiä ja yhteisiä moraalisääntöjä, ja siksi ei voida sallia sitä, että yksilö itse alkaisi luoda omia yksilöllisiä moraalisääntöjään tai alkaisi venyttää itse moraalisääntöjen rajoja. Tällainen yksilöllisten poikkeusten tekeminen yhteisiin moraalisääntöihin veisi pohjan yhdeltä ja yhteiseltä moraalijärjestelmältä. Siksi mitään poikkeavuuksia ei sallita, ja jos joku poikkeaa säännöistä, muiden täytyy rangaista poikkeavaa, jotta yksi ja yhtenäinen moraalijärjestelmä pysyisi pystyssä. Homoseksuaalisuus on tuomittavaa, koska se on erilaista, ja yhdenmukaisuuden paine ei voi sallia niin suurta erilaisuutta. Jos yhteisö sallisi yhden, näin selkeä erilaisuuden, niin se joutuisi sallimaan muunkinlaiset erilaisuudet ja yksi ja yhtenäinen seksuaalimoraali menettäisi yhdenmukaisuutta aiheuttavan paineensa ja seksuaalimoraali höltyisi yhteisössä tai yhteiskunnassa.

Sosiologian mukaan modernissa yhteiskunnassa on niin paljon ihmisten erilaisuutta, että yhteiskunta kokonaisuutena on menettänyt paljolti kykynsä tuottaa yhtenäistä moraalia ja yhtenäisyyden moraalista painetta. Meillä ei ole enää yhtä yhtenäistä käsitystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, vaan jokainen voi yksilöllisemmin määritellä omat moraaliset periaatteensa. Uskonnolliset yhteisöt ovat kuitenkin yhteiskunnassa alaryhmiä, jotka pyrkivät usein selkeästi määrittelemään yhden ja oikean elämäntavan ja moraalin. Ne eivät salli jäsenilleen yksilöllisiä vapauksia päättää itse väärästä ja oikeasta, vaan uskonnollinen yhteisö määrää kollektiivisesti ja usein hyvinkin tiukasti sen, mikä on oikein ja mikä on väärin, ja edellyttää jäseniltään tämän yhteisen moraalin noudattamista. Tämä yhtenäisen moraalin noudattaminen on uskonnolliselle yhteisölle mahdollista, koska ne eivät ota jäsenikseen erilaisia ihmisiä. Ne eivät huoli jäsenikseen ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi homoseksuaaleja, ja erottavat tällaiset jäsenet, jos jäsen haluaa pitää kiinni seksuaalisesta orientaatiostaan.

Yhteiskuntatieteen näkökulmasta yhteiskunta on nykypäivänä niin erilaistunut eli yhteiskunnassa elää niin erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä, että nykypäivänä on mahdotonta saavuttaa enää yhtä ja yhtenäistä seksuaalimoraalia. Moraaliset ratkaisut ovat yksilöllistyneet ja jokainen voi itse luoda itse omaa henkilökohtaista moraaliaan. Tämä ilmaistaan joskus niin, että: ”Nykypäivänä kaikki on sallittu”. Yhteiskunnassa muodostuu kuitenkin alaryhmiä, joihin liittyy samanmielisiä ihmisiä ja jotka omassa alakulttuurissaan pystyvät luomaan suhteellisen yhtenäisen ja voimakkaammin vaikuttavan seksuaalimoraalin, joka pystyy aiheuttamaan yhdenmukaisuuden painetta alakulttuurin jäsenille. Näin uskonnollissa yhteisöissä voi vallita suhteellisen tiukka seksuaalimoraali, kun se koko yhteiskunnassa on huomattavasti löyhentynyt eli vapautunut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Parhaiten ihmiskuntaa palvelee tämä erilaisuus!

Biologisesti kaikki elämä alkaa naispuolisesta kehityksestä, ja vasta
hormonien tuloksena muuttuu, tai jakautuu joko naiseen tai mieheen.
Kaikilla eläimillä yleisesti ottaen on sekavuutta sukupuolen kehityksessä.
Ympäristön vaikutus hormonitasapainoon on lisääntymässä.

Ihmiset, kuten eläimet elävät parhaiten sosiaalisessa yhteiselossa.
Meidän kilpailu, ja eristys yhteiskunta on ollut turmiollista kaikelle.

Onkin siis hyvä, että olemme palaamassa yhteisöllisyyteen, mitä esim.
tekniikkka mahdollistaa, ja urheilu, tieteen ja taiteen lomassa, tuo
sitä kaunista tasapainoa. Olemme kaikki samanarvoisia ihmisiä.

ps. suomalaisten etenkin tulisi etsiä yhteisöllisyyttä

Tässä yksi esimerkki nykyisten nuorten suuntauksesta

link
http://www.youtube.com/watch?v=WKxWh9YBq10

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tuossa linkissäsi oli ryhmävoimistelua. Ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä, ja pitävät kuorolaulusta, eikä vain soololaulusta. Yksi ilmentymä yhteisöllisyyden kaipuusta ovat urheilujoukkueen fanittaminen. Joku HIFKin kannattajajoukko muodostaa yhteisön, jossa on mahdollisuus kokea yhteisyyden tunteita. Monet kokevat myös turvallisena sen, että yhteisö johon kuuluu, antaa selkeät ohjeet siitä mikä on oikein ja väärin, miten pitää elää. Tämä lienee yksi tärkeä syy siihen, miksi ihmiset haluavat liittyä uskonnollisiin yhteisöihin, joissa usein on tarkoin määritellyt ja tiukat moraaliset normistot.

Toisaalta ihmiset kaipaavat vapautta, ja kapinoivat sääntöjä ja yhdenmukaisuutta vastaan, kuten tekevät esimerkiksi hipsterit ja punkkarit.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Miten niin:

”Tämä yhtenäisen moraalin noudattaminen on uskonnolliselle yhteisölle mahdollista, koska ne eivät ota jäsenikseen erilaisia ihmisiä. Ne eivät huoli jäsenikseen ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi homoseksuaaleja, ja erottavat tällaiset jäsenet, jos jäsen haluaa pitää kiinni seksuaalisesta orientaatiostaan.”

Missä tällaista on tapahtunut ja koska viimeksi?

Paavi Franciscus sanoi tunnetusti, että ”kuka minä olen tuomitsemaan”.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kyllä aika heikoissa asemissa on uskova mm. helluntailaisuudessa, vanhalestadiolaisuudessa ja Jehovan todistajissa, jos samaan aikaan on avoimesti homoseksuaali.

Tosin tässäkin yhteiskuntatiede tulkitsee asian myös siltä kannalta, että usein homoseksuaalien tuomitseminen voi olla yhteisön keino erottautua muista ihmisryhmistä. Kun yleisesti Suomessa suhtaudutaan suvaitsevaisesti homoihin ja lesboihin nykyään, niin suhtautumalla kielteisesti homoseksuaalisuuteen, uskontokunta voi tehokkaasti vetää rajalinjan "meihin" ja "muihin". Kun "me" tuomitsemme tämän kamalan synnin, mutta "muut" hyväksyvät sen, niin oma ryhmä erottuu jyrkemmin muista ja etäisyys muihin kasvaa. Näin oman ryhmä yhteenkuuluvuus kasvaa, ja vaara liukenemisesta muihin vähenee. Alkukristillisen kirkon ja juutalaisten kielteistä kantaa homoseksuaalisuuteen onkin selitetty sillä, että roomalaisilla oli tuolloin täysin hyväksyvä suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Kun alkukristityt itse tuomitsivat homouden, niin he samalla vetivät selkeästi erottelevan rajalinja "meidän" ja "muiden", eli roomalaisten, välille.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Modernilla ajalla lienee tapahtunut myös se eroaminen, ettei kaikkia asioita joita ennen luettiin moraalin, oikean ja väärän piiriin kuuluviksi, enää syystäkään pidetä sellaisina. Sikäli kuin tuossa vanhassa määritelmässä moraali vartioi ja varmisti yhdenmukaisuuden yhteisön jäsenelle tuottamaa turvaa ja mielihyvää, nykyään ajatellaan rehellisemmissä piireissä moraalin piiriin kuuluvan vain ja ainoastaan ne asiat, millä on konkreettisemmin suora merkitys oikeudenmukaisuuden ja toimivan yhteiselon toteutumiselle valtavasti erilaisuutta sisältävässä yhteiskunnassa - niiltä perustavilta osin joissa ei voida sallia rehellistä eikä verukkeellista erilaisuutta. Erilaisuus ja riitely moraalista pakottaa sitä luovimaan kohti niitä ydinosiaan.

Uskoisin että nykyisissä kehittyneissä yhteiskunnissa vallitsevasta seksuaalimoraalistakin voi antaa paremman kuvauksen kuin "kaikki on sallittu". Sekin ns. moraalikysymys on heittänyt harteiltaan löysät taakat pois. Uskoisin aika monen allekirjoittavan, että seksuualisuus on yksityisasia ja aikuisten kesken kaikki on sallittu, mihin osapuolet suostuvat. Se niissä rajoissa että lapsia tulee suojella näkemästä ja kokemasta liikaa liian nuorena, jonka yksityiskohdista tosin voi väitellä.

Jäänteenä on edelleen ns. moralisointi, eli se kun yritetään huijata jonkin asian kuuluvan moraalin piiriin vaikkei se sinne kuulu, vedoten siten näihin arkaaisiin tunteisiin ja uskontoon. Samaten kaipa aina tulee olemaan niitä, jotka ottavat tuon yhteisen sadun, uskonnon, tosissaan. Sitähän ei tavallinen yhteisön rivijäsen kaipaa, vaan riittää että tunnustaa riittäväksi koetussa määrin mukana leikkien ja rituaaleihin osallistuen sadun yhteiseksi. Ideologian ei tarvitse olla totta toimiakseen yhteen sitovassa ja käytöstä ohjaavassa funktiossaan, vaan riittää että se kelpuutetaan. Tämän kaikki tietävät yhtä tiedostamattomasti kuin jumalanpelko on ollut yhteisön pelkoa, mikäli se näkemys pätee. Tietävät ja tekevät sitä silti. Sen sijaan ne jotka ottavat leikin tosissaan ovatkin vierastettavia riskitekijöitä - heidän sekopäinen toimintansa uhkaa aina paljastaa yhteisen sadun sekopäisyyden.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tilanteissa, jossa on mahdollisuus liittyä yhteisöön, joka ajattelee samalla tavoin, siis on samanlainen, kuin itse, voi yhteisön selkeä moraalinen kanta tuntua hyvältä ratkaisulta. Niinpä, jos uskonnollisen yhteisön tiukat seksuaalimoraalin säännöt sopivat itselle, niin ihminen voi kokea nämä säännöt positiivisesti. Mutta sitten seuraa ongelmia, jos oma lapsi onkin homoseksuaali, ja uskonnollinen yhteisö vaatii lasta tunnustamaan syntinsä ja sanoutumaan irti homoseksuaalisuudestaan. Jos vanhemmat eivät suostu tuomitsemaan oman lapsensa seksuaalisuutta, niin heidät erotetaan uskonnollisesta yhteisöstä ja heidät voidaan laittaa "pitoon".

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"yliluonnollinen olento on ilmoittanut ihmisille jotain, ja säännöt ja opit ovat siirtyneet tuonpuoleisesta maan päälle"

Hyvä pohdinta sosiologian osalta, mutta lainaus yllä on liian yksinkertaistettu vertailukohta. Se ei ota huomioon mahdollisuutta, että todella on olemassa joitakin luonnonlakien kaltaisia universaaleja moraalin ja etiikan lakeja.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Aikanaan Nietzsche jo osoitti, että vaikka pidämme moraalin lakeja universaaleina, niin pahana pitämämme asia on jossain toisessa kulttuurissa koettu hyväksi asiaksi. Sellainenkin perustavanlaatuisena pidetty asia, kuin sisarusten välinen insestikielto ei ole universaali, vaan antiikin Egyptissä siskojen ja veljien avioliitot olivat yleisiä. Ei vain faaraoiden keskuudessa, vaan myös tavallisen kansa parissa.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Luin joskus nuorempana Nietzscheä, mutta lopetin nopeasti. Miehen kirjoitukset tuntuivat tyhmiltä, latteilta, tylsiltä ja yliarvostetuilta. Pitäisi varmaan lukea uudelleen, jos vaikka nyt vanhempana ja viisaampana ymmärtäisin, mitä mies yritti sanoa.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Moraalin suhteen luonnonlaki ei ole ihan sama asia kuin esim. painovoiman osalta. Se pätee kaikkiin samalla tavalla ja sen päteminen on erittäin helppo todistaa. Moraalin osalta taas pitäisi löytää yhteiset perusteet ennen kuin voidaan johtaa ne objektiiviset lait. Ne nimittäin riippuvat perusteista. Jos sanotaan vaikka löyhästi että ystävällinen ja oikeudenmukainen yhteiselo on tavoiteltavaa, siitä voidaan sitten johdonmukaisesti johtaa jotain. Jotkut kuitenkin tulevat väittämään ettei sellainen kaikkia kiinnosta, mikä saattaa olla tottakin.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

UFO:t, lentävät matot, levitaatio, gravitaatioaallot jne.. hämmentävät painovoiman ymmärtämistä, mutta monista virheellisistä käsityksistä huolimatta painovoima on kumoamaton luonnon laki. Samoin huono moraali ja väärä etiikka eivät kumoa mahdollisuutta, että saattaa olla olemassa universaaleja ihmisen henkisyyteen liittyviä luonnon lakeja. Pitäisikö tämä mahdollisuus ottaa huomioon, kun ihmisen käyttäytymistä ja suhdetta uskontoihin tutkitaan ?

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo Vastaus kommenttiin #11

On mahdollisuus että saattaa...nuuhkaisepa nyt mitä oikein väännät ja sano suoraan mitä ajat takaa.

Tuossa on moraalista hiukan älyllisempää pohdintaa, tuubitaiteilija nimimerkillä Thunderf00t:

https://www.youtube.com/watch?v=vyd6om8IC4M

Laatufiktiosta lainauksia, Captain Picard, Star Trek the Next Generation:

https://www.youtube.com/watch?v=Xh_t2fFF3B0

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

"Se ei ota huomioon mahdollisuutta, että todella on olemassa joitakin luonnonlakien kaltaisia universaaleja moraalin ja etiikan lakeja."

No, selvästikään samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole ainakaan näiden kanssa ristiriidassa. Todisteeksi siitä riittää se, että niitä on jo nyt sallittu eri puolilla maailmaa. Jos jokin on luonnonlakien mukaan mahdotonta, sitä ei tapahdu, vaikka kuinka ihminen toisin säätäisi.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Moraalihan ei ole yhtä kuin ihmisten luomat säännöt, jos se on missään mielessä luonnonlaki. Säännöt ovat vain jonkun mielipide siitä mikä on "oikein" jossain tietyssä tapauksessa. Ihmiset ovat täysin kykeneviä säätämään ja luomaan sääntöjä jotka eivät ole sen universaalin moraalin kanssa linjassa - ei sitä mikään estä. Voi talon katoltakin hypätä jos uskoo voivansa lentää. Siinä kuolee silti ja samoin yhteiskunta menee vituralleen jos auktoriteetillä yritetään säätää "moraaliksi" muu kuin mikä todellisuudessa sitä on.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula Vastaus kommenttiin #14

No, mikä se universaali moraali on tässä tapauksessa ja millä perusteella?

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo Vastaus kommenttiin #15

En nimenomaan sanonut mitään siitä mikä se olisi, vaan selvennin ilmiön perusteita. Niin täytyy ensin tehdä, jotta voidaan alkaa olosuhde- ja tilannekohtaisesti tutkia ja päätellä mikä se moraalinen oikea ja väärä sitten kyseista aihetta ja tapausta koskien on. Toisin sanoen, moraali sosiaalisena ilmiönä voi olla universaali ilmiö, mutta sen tuotos, oikean ja väärän määrittely, on uniikkeihin olosuhteisiin juontuvaa, ei valmiin sääntökirjan kaltaista. Siinä onkin perusharha - se ei ole lainkaan niin helppoa. Moraali on sosiaalisen älykkyyden muoto ja moraalisuus on sen älykkyyden harjoittamista. Vastaavasti harjoittamatta jättäminen on moraalittomuutta. Epämoraalisuus taas on moraalia vastaan tekemistä, mikä se moraalinen sitten onkin.

Tämä voi nyt taas olla karkeaa sanoa, mutta nähdäkseni vain yksinkertaisempia ja tahallaan henkisesti runnottuja ihmisiä voi ohjata niin sanotulla auktoriteettiperusteisella moraalilla. Että olisi joku kaikissa olosuhteissa pätevä sääntökirja, jota noudattamalla pääsee taivaaseen. Se on oman moraalisuutensa totaalista hylkäämistä, moraalin ulkoistamista. Yksi niistä "everything that's wrong with the world" ydinjuttuja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset