*

MikkoAhola

Miksi laihduttaminen on turhaa?

Miksi laihduttaminen on turhaa?

Kun laihduttamista on tutkittu tieteellisesti, niin on tehty se havainto, että pysyvä laihtuminen on lähes mahdoton saavutus. Erilaisilla laihdutuskuureilla painon saa kyllä hetkeksi laskemaan, mutta pitemmällä aikavälillä paino palaa aina ennen laihdutusta edeltävälle tasolle. Pysyvästi voi laihtua joitakin kiloja, mutta huomattavaa painonpudotusta ei voi saavuttaa. Ainoastaan noin viidelle prosentille onnistuu pysyvä, huomattava painonpudotus. Mutta tässäkin ryhmässä hoikkana pysyminen vaatii jatkuvia ponnisteluja. Pysyvä painonpudotus onnistuu kuitenkin tutkimusten mukaan laihdutusleikkauksella, jossa mahalaukku operoidaan.

Useimmat laihduttajat etsivät menetelmää, joilla he saisivat painonsa pysyvästi laskemaan ja heidän ajatuksissaan olisi tila, jossa paino olisi pysyvästi selvästi alhaisempi ja samaan aikaan voisi jatkaa normaalielämää siten, että koko ajan ei joutuisi kamppailemaan ruokahalua ja painonnousua vastaan. Eli tilaa, jossa ihminen ei olisi vuosikausia jatkuvalla laihdutuskuurilla kaikkine rasittavine syömisestä kieltäytymiseen. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tällainen pysyvä painon pudottaminen ei ole mahdollista.

Asiaa voi tarkastella myös siltä kannalta, että jos joku olisi onnistunut kehittämään dieetin ja liikuntaohjelman, joka toisi pysyvän laihtumisen mahdollisuuden, niin tämä innovaatio olisi jo levinnyt maailmalaajuisesti. Maailmassa on jo yli miljardi ylipainoista ja lihavaa, ja näistä miljardista varmaan enemmistö on yrittänyt eri keinoin laihduttaa pysyvästi. Kuitenkaan kukaan ravitsemustieteilijä, liikunnan asiantuntija tai lääketieteen edustaja ei ole pystynyt ratkaisemaan tätä ylipainon ongelmaa, vaan se on pysynyt ratkaisemattomana, jos laihdutusleikkausta ei huomioida.

Miksi sitten pysyvä laihtuminen ei onnistu? Miksi ihminen ei vain voi syödä vähemmän, kuin ennen, ja laihtua. Tämän ymmärtää paremmin, jos ajattelee, että syömistämme ja ruokahaluamme säätelee samanlainen itsesäätelymekanismi, joka säätelee hapen määrää veressä ja nestetasapainoamme. Voimme pidättää hengitystä hetkellisesti, mutta itsesäätelyjärjestelmä aina voimistaa hengitystämme, jos hapen määrä veressä on liian alhainen ja hiilidioksidin määrä veressä on koholla. Samoin, jos nestetasapainomme ei ole kohdallaan, niin elimistömme herättää janon tunteen, ja ennen pitkää janon tunne kasvaa niin voimakkaaksi, että emme voi vastustaa tarvettamme juoda. On ajateltava, että samanlainen itsesäätelyjärjestelmä vaikuttaa siihen, miten paljon syömme, eli millainen ruokahalu eli nälkä meillä on. Elimistömme vajaatiloja ja tarpeita siis säätelevät tavallaan erityyppiset ”termostaatit”, jotka pakottavat meidät hengittämään enemmän, juomaan enemmän ja syömään enemmän. Näillä termostaateilla sitten on omat asetusarvonsa, (set point), ja aina kun arvo on alle asetusarvon, niin se laukaisee tarpeen hengittää, juoda tai syödä. Syömisen ja ruumiinpainon kohdalla tämä asetusarvo olisi tietty arvo siitä, kuinka paljon ruumiissamme on rasvaa. Jos rasvan määrä elimistössämme laskee alle asetusarvon, niin aivoissamme oleva ”termostaatti” alkaa viestittämään nälästä ja nostamaan ruokahalua, eikä lopeta tätä viestittämistä, ennen kuin asetusarvon mukainen rasvan määrä elimistössä on jälleen saavutettu. Niin kauan kuin meillä ei ole mitään keinoa vaikuttaa tähän kehon rasvamäärää ja energiatasapainoa säätelevään asetusarvoon, emme voi saavuttaa pysyvää laihtumista. Jos kehomme rasvamäärä on liian alhainen asetusarvoon nähden, keskushermosto tuottaa jatkuvasti nälän tunnetta, joka pakottaa meidät syömään. Tietenkin voimme tietoisesti vastustaa nälän tunteeseen reagoimista, mutta tämä vain merkitsisi sitä, että joutuisimme kestämään koko ajan nälän tunnetta. Tällainen jatkuvan nälän tunteen kanssa eläminen on niin vaikeaa, että sen vuoksi pysyvä laihtuminen on käytännössä mahdotonta.

Energiatasapaino: Ensiksi täytyy kumota myytti tai väite, että ihmiset eivät ole energiatasapainossa.

Jos ajatellaan, kuinka paljon ihmiset syövät kaloreita vuodessa, niin koska vuodessa on 365 päivää, ja ihmiset syövät noin 2600 kcal päivässä, niin jos pyöristetään, tästä tulee noin miljoona kcal vuodessa. Jos ihminen lihoo tai laihtuu noin kaksi kiloa vuodessa, niin kaksi kiloa on 2 x 7000 kcal = 14 000 kcal vuodessa.

14 000 kcal miljoonasta on 1,4 %. Eli energiatasapino heilahtelee vain näin vähän, 1,4 % vuodessa.

Olemme loistavassa energiatasapainossa.

Jopa ylipainoiset ihmiset pysyvät samoissa lukemissa vuodesta toiseen. Tutkimusten mukaan ihmisen paino pysyy melko samana vuodesta toiseen. Tunnetussa Framinghamin sydäntutkimuksessa ihmisten paino nousi 10 % kahdessakymmenessä vuodessa, eli keskimäärin laskettuna 0,5 % vuosittain. Jopa ylipainoiset ihmiset pysyvät samoissa lukemissa vuodesta toiseen.

Tilastollisesti yleinen suuntaus on se, että ihmiset lihovat pikkuhiljaa 40 – 50 ikävuoteen asti, tällöin paino tasaantuu.

Ihminen voisi periaatteessa säädellä syömistään tahdonalaisesti, ja alentaa painoaan pysymällä jatkuvasti nälässä. Jatkuvalla nälällä on kuitenkin psyykkisesti haitallisia seurauksia. Maailman ainoassa hyvin kontrolloidussa nälkiintymistutkimuksessa (Minnesota Semi-Starvation Study), vapaaehtoiset aseistakieltäytyjät, joiden kalorin saanti vähennettiin puoleen kuuden kuukauden ajaksi, kärsivät vakavista kielteisistä psyykkisistä oireista tutkimuksen edistyessä. Koehenkilöt muuttuivat masentuneiksi, apaattisiksi, eristäytyivät muista ihmisistä, tulivat ärtyisiksi, alkoivat keräillä pakonomaisesti esineitä, heille syntyi pakkomielteitä ruokaa kohtaan. Elinikäisinä seurauksina osa koehenkilöistä kertoi myöhemmin tuntevansa pohjatonta nälkää ja joutuvansa tietoisesti rajoittamaan omaa syömistään. Osa kärsi ahmimiskohtauksista, jolloin he söivät jopa 8000 kcal vuorokaudessa.

Minnesotan tutkimuksessa koehenkilöt alkoivat ajattelemaan ruokaa jatkuvasti. Heidän ajatuksensa kietoutuivat eri tavoin ruokaan. Biologisesti ja psykologisesti tämä on ymmärrettävää. Jos luonnossa eläin kärsii janosta, niin sen keskushermosto pakottaa sen vettä etsivään käyttäytymiseen, jos nälästä, niin keskushermostossa syntyy paine ravintoa etsivään käyttäytymiseen. Samoin myös ihmisillä. Jos elimistössä on vajaatila, niin ajatukset keskittyvät vaajatilan korjaamiseen, ja ihmisen on vaikeaa keskittyä muihin ajatusten sisältöihin. Laihduttaja tuntee tämän ilmiön siten, että laihdutuskuurin aikana ajatukset liikkuvat jatkuvasti ruokaa kohti. Ajatus voi olla: ”Kieltäydyn syömästä herkullista pizzapalaa”, mutta pitsapala nousee muiden ruokien tavoin pysähtyneinä hetkinä tietoisuuden sisällöksi.

Jos ajattelit, että laihtuisit pysyvästi ja söisit jatkuvasti vähemmän, kuin mitä elimistösi ja keskushermostosi asetusarvo sinulle säätää, niin kohtalona olisi jatkuva nälkä ja jatkuva erilaisten ruokien ajattelu. Erittäin harvalla ihmisellä on mahdollisuus sietää tällaista tilannetta, ja erittäin harvalla on siihen tarvittavaa jatkuvaa tahdonvoimaa. Unelma siitä, että nälkä unohtuisi, tai että ihminen oppisi pienempään ruokahaluun, on vain virheellistä unelmointia, sillä nälän tunne tulee samanlaisesta biologisesta itsesäätelyjärjestelmästä, jotka säätelevät hengitystä tai janon tunnetta.

Laihduttamista koskevat tutkimukset osoittavat siihen suuntaan, että ruokahaluamme säätelee asetusarvoon perustuva itsesäätelyjärjestelmä. Valitettavasti tähän asetusarvoon ei ole menetelmää puuttua, jos ei oteta huomioon laihdutusleikkauksilla saavutettuja tuloksia. Niin kauan kun emme voi vaikuttaa asetusarvoon, niin laihtua voi kyllä joksikin aikaa, mutta tämä edellyttää ihmiseltä nälän tunteen jatkuvaa voittamista ja tarpeidensa aktiivista kieltämistä. Heti, kun ihminen lopettaa laihduttamisen, eli omien sisäisten nälän tunteidensa tietoisen aktiivisen vastustamisen, niin elimistö alkaa korjata vajaatilaa ja nostaa painon jälleen asetusarvon olettamaan tilaan. Tämän vuoksi pysyvä laihtuminen ei ole mahdollista, ja siksi on kysyttävä, on hetkellisessä painon pudotuksessa laihdutuskuureilla mitään mieltä? Laihdutustutkimuksen valossa näyttää siltä, että laihduttamisessa ei ole mitään mieltä, vaan se on vain meille kulttuurillisesti myyty unelma laihemmasta kehosta johon oma halumme olla laihempia panee meidät uskomaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset