MikkoAhola

Onko suvaitsevaisuus roolin esittämistä?

  • Erwing Goffman (kuva Wikimedia commons)
    Erwing Goffman (kuva Wikimedia commons)

Nykyaikaisessa elämässä ihmiset eivät esiinny aitoina itsenään, vaan esittävät eri tilanteissa rooleja, jotka määräävät heidän käyttäytymisensä. Ihmiset käyttäytyvät kuin näyttelijät teatterissa, ja siksi on mahdotonta ulkoisen käyttäytymisen perusteella päätellä mitä ihmiset syvimmillään ajattelevat. Roolien merkitystä nykyihmisen elämässä on tutkinut ”1900-luvun vaikuttavimpana sosiologina” pidetty Erwin Goffman, joka on esitellyt tuloksiaan kirjoissaan, kuten teoksessa Arkielämän roolit. Nykyajan elämässä, etenkin työelämässä, oma aito itse ei pääse esille, vaan ihmiset näyttelevät rooleja: myyjän roolia, lääkärin roolia, opettajan roolia, toimittajan roolia, poliitikon roolia, jne. Goffman vertaa roolin esittämistä näyttämön dramaturgiaan, ja on sitä mieltä, että näyttelijän roolisuoritus ei periaatteessa poikkea niistä roolisuorituksista, joita tavalliset ihmiset arkipäiväisessä elämässä suorittavat. Goffman esittää sosiaalisen vuorovaikutuksen teatterina, jossa itsestä esitetään ja ylläpidetään haluttua vaikutelmaa muille. Rooleja näytellään nimenomaan sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Yksin ollessa ihminen on oma itsensä. Pienet lapset eivät osaa vielä esittää rooleja ja ovat aitoja itsejään, samalla tavoin kuin ihminen on oma itsensä silloin, kun hän on yksin. Ilman roolien esittämistä selvitään myös kotona ja joissain töissä, kuten esimerkiksi suorittavassa tehdastyössä, jossa työtovereille voi esiintyä omana itsenään pakottamatta itseään johonkin rooliin. Goffman jaottelee myös esityksen tilan puolesta etutilaan eli näyttämöön, ja takatilaan (backstage), ja takatilassa esiintymisryhmä voi vapautua roolisuorituksestaan.

Arkielämän rooleja ei ole itse mahdollista muokata tai käsikirjoittaa, vaan roolit ovat valmiita, yhteiskunnan käsikirjoittamia. Roolin esittäjän täytyy siis taipua esittämään roolia, jota rooliodotukset vahvasti määrittävät. Roolin esittäjä voi tietenkin olla eri tavoin mukana roolin esittämisessä. Jos hän itse eläytyy ja uskoo rooliin, niin hän esittää roolin vilpittömästi. Sen sijaan, jos hän ei sisäistä roolia, niin hän esittää roolin kyynisesti. Jos roolin esittäminen ei onnistu, niin itse vuorovaikutustapahtuma herättää osallistujissa hämmennystä ja vuorovaikutustoiminta voi estyä. Jos lääkäri ei pysty esittämään oikein lääkärin roolia, ja potilas potilaan roolia, niin lääkärikäynti epäonnistuu, eikä oikeaa diagnoosia ja hoitotoimenpiteitä onnistuta määräämään. Jos oppilaat eivät onnistu esittämään oppilaan roolia tai opettaja opettajan roolia, niin oppimista ei tapahdu. Jos poliitikko epäonnistuu kansanedustajan roolin esittämisessä, syntyy skandaali, ja puoluetoverit menettävät luottamuksensa rooliesityksessään epäonnistuneeseen kollegaansa.

Esiintyminen ei tyypillisesti tapahdu yksilösuorituksena, vaan näytelmällisen esityksen toteuttaa esiintyjäryhmä. Esimerkiksi ravintolan henkilökunta muodostaa esiintyjäryhmän, tai sairaala-osaston henkilökunta, tai myymälän henkilökunta. Yhdessä esiintyjäryhmä pyrkii antamaan yleisölle vakuuttavan esityksen ja jokainen esittäjäryhmän jäsen esittää omaa rooliaan. Gofmannin analyysissä tulee esiintyjäryhmän näytteleminen esille mielenkiintoisella tavalla hänen jakaessaan esityksen fyysisen tilan etutilaan (stage) ja takatilaan (backstage). Etutila on se näyttämö, jossa esiintymisryhmä antaa yleisölleen näytöksensä, esimerkiksi ravintolasali, ja takatila on se tila, jonne yleisöllä ei ole pääsyä ja jossa esiintymisryhmä voi rauhassa valmistella esityksensä. Takatilassa ei tarvitse näytellä rooleja ja työntekijät voivat huoleta puhua asiakkaistaan jopa herjaavaan sävyyn. Kun taas siirrytään ravintolasalin puolelle, otetaan roolin mukainen ilme ja asento, ja asiakasta kohdellaan kunnioittavasti tarjoilijan ja henkilökunnan rooliin kuuluvan etiketin mukaisesti. Kouluissa opettajien takatilana on opettajanhuone, jossa he voivat kritisoida oppilaitaan, kun taas oppilaiden takatilana toimii koulun piha välitunnilla, jolloin oppilaat taas voivat mielin määrin kritisoida opettajiaan. Sairaala-osastolla takatilana toimii muusta sairaala-osastosta lasiseinällä eristetty hoitajien työhuone, jossa hoitohenkilökunta voi ilman roolipaineita puhua potilaistaan ja vaikka esittää ääneen arvailuja siitä, kuinka kauan tietty potilas pysyy elossa.

Takatilassa ei siis tarvitse näytellä mitään roolia, mutta tämä edellyttää, että yleisön pääsy takatilaan on seinillä ja ovilla estetty, ja jos yleisön edustaja sattuu eksymään takatilaan, niin silloin suoritetaan hälytys, jolloin takatilassakin otetaan taas roolit käyttöön. Nyt internetin aikakaudella taka- ja etutilojen jako ei ole kaikille aina täsmälleen selvillä, sillä on lukuisia tapauksia, jolloin on tulkittu oltavan takatilassa, kun on oltu Facebookin keskusteluryhmässä. Facebookin keskusteluryhmässä sitten on kirjoitettu rasistisia kommentteja, kun on luultu, että ollaan yleisöltä suojassa olevassa takatilassa. Facebook ei kuitenkaan ole takatila, vaan se kuuluu julkiseen näyttämöön ja siksi rasistinen kommentti Facebookin keskusteluryhmässä rikkoo rooliodotuksen, jonka mukaan myös perussuomalaisen poliitikon tulee olla ei-rasisti, ja jonkun perussuomalaisten Facebookkeskusteluja urkkivan ”agentin” toimesta sitten poliitikon rasistinen kommentti on sitten tuotu median päivän otsikoihin.

Hommafoorumi on etutila eli julkinen tila. Goffman kirjoitti teoksensa aikana, jolloin internettiä ei ollut vielä keksitty, ja ainoa tapa kommunikoida nimettömänä oli nimettömien kirjeiden lähettäminen ja nimettömien puhelinsoittojen soittaminen. Tai vessan seinään kirjoittelu. Muu vuorovaikutus on henkilökohtaista ja tapahtui omin nimin ja kasvoin. Goffman kirjoitti kuitenkin siitä, miten takatilastakin esiintyjäryhmän salaisuudet pääsivät vuotamaan ulos, ja näin vaaransivat esityksen luoman vaikutelman. Näin voi päästä tapahtumaan, jos esiintymisryhmässä on ilmiantaja eli vasikka, tai vakooja. Goffman siis käyttää tällaisia termejä. Vasikka on sellainen esiintymisryhmän jäsen, joka on alun perin ollut esiintymisryhmässä mukana, mutta joka päättää paljastaa esiintymisryhmän salaisuudet yleisölle. Vakooja taas on henkilö, joka pyrkii soluttautumaan esiintymisryhmään taka-alueella, ja sitten paljastamaan esiintymisryhmän salaisuudet. Vaikka nyt perustaisi maahanmuuttokriittisen suljetun keskusteluryhmän, niin aina on vaara siitä, että joku ilmiantaja tai vakoojaksi soluttautunut paljastaa suljetun ryhmän salaisuuksia.

Ilmeisesti joitain vasikoita oli hyödynnetty selvityksessä, jossa paljastettiin, mitä Helsingin hovioikeuden takatilassa tapahtuu:  ”Tuomarit kertovat oikeudenkäyntien tauoilla rasistisia vitsejä ja arvostelevat muun muassa asianosaisten ulkonäköä halventavasti, selvityksessä todetaan MTV3:n mukaan. Jäsenet saattavat raportin mukaan käyttää tauoilla ja päätösneuvotteluissa ilmaisuja, kuten neekeri, ryssä, juutalainen ja homo.

 

Selvityksen mukaan tuomarit puhuvat vähättelevästi seksuaalirikosten uhreista ja prostituoiduista. Avustajia, asianosaisia ja tulkkeja on tapana arvostella tauoilla halventavasti. Ihmisten ulkonäköä kommentoidaan ja naisiin saatetaan viitata ”femakkoina”. http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/hovioikeuden-selvitys-tuomarit-heittavat-rasistista-herjaa-juhlissa-kouritaan-naisia/2054286

Vakoojien ja ilmiantajien mahdollisuuksia toimia suljetussa ryhmässä vaikeuttaa se, että ryhmän jäseneltä edellytetään itseltään tuomittavaa käytöstä. Tällöin vakoojan tai ilmiantajan täytyy itse esittää rasistisia tai muita kiellettyjä kommentteja, ennen kuin hänet hyväksytään ryhmän jäseneksi. Tämäkään ei silti aina auta, sillä Ruotsissa tv-toimittajat tekeytyivät rasisteiksi ja ennen vaaleja kävivät kahden kesken jututtamassa valtiopäiväehdokkaita vaalikojuissa, ja saivat osan ehdokkaista sanomaan ääneen suoraan rasistisia mielipiteitään. Nämä he nauhoittivat salaa ja esittivät sitten TV-ohjelmassaan.

Jos ajattelemme tämän päivän poliittisten puolueiden edustajia, niin puolue edellyttää heiltä luotettavuutta, eli sitä, että puolueen jäsenet käyttäytyvät rooliodotusten mukaisesti. Puolueille tuottavat hankaluuksia epäluotettavat edustajat, jotka eivät pysy roolissaan. Esimerkkinä tällaisesta on Toivo Hakkarainen ja James Hirvisaari. Kaikki eduskuntapuolueet Suomessa ovat julistaneet, että eivät hyväksy rasismia. Rasismin hyväksymättömyydestä on tullut poliittisen korrektisuuden sääntö, jota ei saa rikkoa. Sen rikkominen on poliitikon roolin rikkomista ja se pilaa koko puolueen luomaa esitystä.

Kun kaikkien puolueiden kaikki jäsenet esittävät roolia, jonka mukaan he eivät hyväksy rasismia missään muodossa, niin herää kysymys siitä, että kuinka ”aidosti” tai kuinka ”kyynisesti” he tätä roolia esittävät. Kun jokainen poliitikko jokaisessa vuorovaikutustilanteessa esiintyy suvaitsevaisena, niin jää epäselväksi se, mitä suomalaiset poliitikot ja Suomen kansa suvaitsevaisuudesta ajattelevat, silloin kuin he ajattelevat asiaa yksin, ilman mitään rooleja. Tätä emme tiedä, sillä meillä ei ole pääsyä eri puolueiden takatilaan. Emme voi tietää, mitä suljetuissa piireissä takatilassa puhutaan, sillä emme pysty lähettämään vakoojia näihin suljettuihin keskusteluihin. Ainoa mahdollisuus saada tietää, olisi se, että joku puolueen sisäpiiriläinen kääntyisi ilmiantajaksi ja vasikoisi sitten millaisia puolueen sisäpiirin todelliset ajatukset ovat. Joitain viitteitä todellisista asenteista antoivat ne toimet, joita tapahtui viime vuonna sen jälkeen, kun Eurooppaan saapui yli miljoona turvapaikanhakijaa, ja Suomeenkin kymmeniä tuhansia. Suomalaiset poliitikot melko hyvin säilyttivät linjansa ja pitivät roolinsa toistaen: ”Kaikkia turvaa tarvitsevia tullaan auttamaan”. Kuitenkin turvapaikkasäännöksiä kiristettiin ja esimerkiksi perheenyhdistämisestä on tehty erittäin vaikeaa, niin että käytännössä turvapaikan saaneen on lähes mahdotonta saada perheensä tuotua Suomeen. Nämä viittaavat siihen, että vaikka poliitikot roolinsa mukaisesti esittävät suvaitsevaista ja käyttäytyvät poliittisesti korrektisti, niin he näyttelevät tätä roolia enemmänkin kyynisesti kuin vilpittömästi.

Suvaitsevaisuudesta ja siitä, että rasismia ei hyväksytä missään muodossa, on tullut uusi keskiluokan normi. Niinpä keskiluokkaisen ihmisen on esitettävä suvaitsevaisen roolia säilyttääkseen sosiaalisen arvostuksensa. Keskiluokkaisen on säilytettävä poliittinen korrektisuus. Kun kaikki esittävät tätä roolia, niin emme tiedä, kuinka ”aidosti” tai ”kyynisesti” suvaitsevaisia suomalaiset varsinaisesti ovat. Emme tiedä, mitä ihmiset toivovat turvapaikanhakijakysymyksessä tapahtuvan silloin, kun he yksin mielessään ajattelevat asiaa. Voi olla, että suomalaiset yksin turvapaikanhakijoita miettiessään, silloin kuin he eivät näyttele mitään roolia, ovat suurimmaksi osaksi hyvin lähellä toisiaan mielipiteissään. Kovempaa kiistaa käydäänkin enemmän roolien tasolla, sillä osa noudattaa aidosti tai kyynisesti suvaitsevaisuuden periaatteita, osa taas ei tähän rooliin mukaudu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Yksin ollessa ihminen on oma itsensä" En olisi tuosta ihan varma. Ihminen osaa huijata myös itseään.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kreikan sana persoona tulee naamiosta. Meidän eri roolimme ovat naamioita, joita puemme kasvoillemme. Jos onnistuu huijaamaan itseään, niin sitten on onnistunut hyvin roolissaan.

Psykoanalyytikko Karen Horneylla on käsitteet aito minä ja väärennetty minä. Väärällä minällä hän viittaa siihen, että lapsen on pienenä miellyttääkseen vanhempiaan ollut pakko teeskennellä toisenlaista, kuin itse olisi halunnut. Horneyn mukaan, jos väärä minä on liian kehittynyt, niin siitä voi seurata kaikenlaisia psyykkisiä vaikeuksia elämässä. Goffman ei mennyt näin syvällisiin kysymyksiin teoriassaan.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Nälkävuoden mitatinen kirjoitus vaikka piti vain sanoa, ettet usko hallituspuolueiden nokkamiesten olevan aitoja suvakkeja koska lainmuutokset. Eihän ne ole oikeasti muuta vakuutelleet kuin, että eivät ole julkirasisteja. Persujen vakuutteluja ei tietysti usko enää kukaan, mutta kyllä kepulit ja kokkarit vielä useimpia hämäävät. Tosisuvakit löytyvät - tiedät kyllä mistä.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Itse ajattelen, että olen kirjoituksessani ottanut sovittelijan roolin. Sovittelija on siinä mielessä poikkeava rooli, että siinä ollaan tavallaan jäseninä kahdessa ryhmässä yhtä aikaa. Sovittelijan roolissa tarkoitukseni olisi lähinnä osoittaa, että suvakkien ja ei-suvakkien erot eivät todellisuudessa ole niin suuret, kuin kovaäänisestä väittelystä voisi päätellä. Ihmiset näyttelevät mielipide-erot suuremmiksi, kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Mielipide-erot eivät todellisuudessa ole niin suuret kuin some-keskustelujen perusteella voisi päätellä.

Kannattaa erottaa ns. tavallisten ihmisten passiivinen mielipideilmasto sekä aktiivinen toiminta. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, on hyväksyttävä jokin rooli. Se on jo määritelmällisesti väistämätöntä. Rooli ei ole näyttelemistä vaan toimintaa jossakin yhteisessä kontekstissa. Eri konteksteilla on erilainen sosiaalinen paine.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Ennen sivistyneen ihmisen piti olla fiini, nykyään suvaitsevainen.

Jukka Mäkinen

Niin, ja sitten kun huomaa että tuollainen sivistys on vain pelkkää ulkokuorta ja lopultakin viisastuu, niin ymmärtä ettei tarvitse eikä kannata olla kumpaakaan.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Suvaitsevainen ja poliittisesti korrekti. Trump kuitenkin menestyy, vaikka hän on hylännyt poliittisen korrektiuuden. Ovatko ajat muuttumassa?

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

En lukenut Goffmanin teosta aikoinaan. Referaatin perusteella se on yksioikoinen mm. olettamuksissaan roolittomista alueista paikkoina, joissa ihminen on oma itsensä. Kuten ensimmäinen kommentoijakin toteaa, olemme mestareita huijaamaan itseämme, vaikka "oma persoona" jokaisela onkin. Ihmisen itselleen luomat sisäiset rajoitteet ja vinoutumat istuvat tiukemmmassa kuin roolit, joiden vaikutuksen voi helpommin tiedostaa.

Ilman rooleja ei voi yhteiskunnassa voi elää, mutta niiden vankina ei tarvitse olla. Oman huijauksemme vankeina olemme kuitenkin.

Onko suvaitsevaisuus (tai suvaitsemattomuus) rooli? Siltä osin kuin se liittyy vuorovaikutukseen muiden kanssa ja yhteiskuntaan, niin on. Mutta eri ihmiset ovat myös erilaisia. Toiset ovat luonnostaan hiukan uteliaampia ja avoimempia, toiset hiukan epäluuloisempia ja pidättyvämpiä. (Se näkyy jo pikkulapsen luonteessa.)

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Roolit muuttuvat. Kukaan ei ole pysyvästi sitä tai tätä, vaan myös oppii paitsi uusia tietoja, myös uusia näkökulmia ja kokemuksia.

Siksi arvovalinnoilla on merkitystä. Mihin suuntaan haluamme ihmisten kokemusten muuttuvan? Niiden myötä muuttuvat myös roolit.

Jokaisella lienee kokemusta siitä, että uuden roolin omaksuminen, aluksi ulkokohtaisesti, johtaa ajan myötä uuteen ymmärrykseen. (Voi johtaa myös uuteen "huijaukseen".)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tästä rakennelmasta puuttui hommiittien takahuone jossa ilmaisevat kaipuunsa suvaitseviin yhteyksiin.

Niko Sillanpää

"...esimerkiksi perheenyhdistämisestä on tehty erittäin vaikeaa, niin että käytännössä turvapaikan saaneen on lähes mahdotonta saada perheensä tuotua Suomeen."

Tämä ei pidä paikkaansa. Varsinaisen turvapaikan saaneiden on edelleen kohtuullisen helppo saada perheenjäseniään Suomeen edellyttäen, että prosessin käynnistää ajoissa ja pystyy osoittamaan perhesiteen olemassaolon ja yhteisasumisen jo ajalta ennen turvapaikanhakua. Julkisuudessa esillä ollut toimeentuloedellytys ei siis koske turvapaikan saaneita perheenkokoajia em. hyvin loogisilla reunaehdoilla.

Blogin itse aiheesta:

Kansainvaellusmyönteisyyden signalointia ei tarvitse todellisuudessa harjoittaa kuin city-liberaalien keskuudessa sisältäen siis nykytoimittajien kanssa asioinnin. Esim. mainitsemassasi keskiluokan piirissä kansainvaellukseen ja kansainvaellusmyönteisiin voi tässä ilmapiirissä aivan vapaasti suhtautua negatiivisesti, jos niin haluaa. Virtue signaling, oppression olympics ja victimhood poker ovat jäämässä sivuun todellisuuden ollessa ristiriidassa niiden sisällön kanssa. Eli olet puolisen vuotta jälkijunassa blogin esimerkkiosuudessa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Erdoanin julistuksistako olet teesi napannut?

Jukka Mäkinen

Milloin Erdoanista on teekauppias tullut?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset