MikkoAhola

Seksuaalisuuden muodollinen ja epämuodollinen kontrolli

 

MeToo kampanjassa on vaadittu seksuaalisuuden kontrollointia. Vääränlaista seksuaalista käyttäytymistä on haluttu suitsia. Yhteiskunnassa kontrolli voi olla joko muodollista kontrollia, eli lainsäädäntöön ja poliiseihin turvautuvaa kontrollia, tai sitten epämuodollista kontrollia, jossa kansalaiset itse suoraan kontrolloivat muiden käyttäytymistä. Epämuodollinen kontrolli toimii mikrotasolla, jokapäiväisessä elämässämme ja pienissäkin tapahtumissa. Kontrolloimme toistemme käyttäytymistä, niin että se on yhteisten normien mukaista ilman, että kutsumme apuun poliisia ja oikeuslaitosta.

Poliitikkojen tehtävänä on pitää huolta muodollisesta seksuaalisesta kontrollista, sillä kansanedustajien työ on lakien laatimista, ja lait kuuluvat muodollisen kontrollin alueelle. Usein kansalaiset esittävät toiveita, että normit ja niihin liittyvät epämuodollisen kontrollin muodot muuttuvat, ja ajatellaan, että jos säädetään lakeja, niin muodollinen kontrolli siirtyy lain vaikutuksesta myös epämuodollisen kontrollin alueelle. Näin ei välttämättä käy, sillä epämuodollinen sosiaalinen kontrolli muodostuu ruohonjuuritasolla, se muodostuu jokapäiväisessä käyttäytymisessä ihmisten toimiessa toistensa kanssa. Esimerkkinä miten vähän muodollisen sosiaalisen kontrollin muutokset vaikuttavat epämuodolliseen kontrolliin voi mainita sen, miten tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän kieltävien lakien säätäminen ei vaikuta siihen, että koululaiset käyttävät homottelua kielteisenä ilmaisuna kanssakäymisessään.

Jos ajatellaan seksuaalisuutta muodollisen ja epämuodollisen kontrollin kohteena, niin täytyy todeta, että yhteiskunnassamme seksuaalisuuden kontrolli tapahtuu suurimmaksi osaksi epämuodollisen kontrollin kautta. Tilaisuuksia rikkoa seksuaalisuutta koskevia sosiaalisia normeja on arkipäivässä niin runsaasti, että emme mitenkään voi joka kerta kutsua poliisia avuksi ja nostaa oikeusjuttua.  Arkipäivän mikrotason suoralla läheisten ihmisten kontrollilla pidämme kurissa ja ojennuksessa seksuaalisen käyttäytymisen.

Jos herää kysymys, miten yhteisö voi rangaista jäsentään, joka syyllistyy normien rikkomiseen, eli seksuaaliseen häirintään, niin yhteisöllä on kyllä keinonsa osoittaa paheksuntansa. Joissain tapauksissa normien rikkojaa kohtaan voidaan kohdistaa suoranaista väkivaltaa, mutta tämä rangaistus on harvinaisempaa. Yleinen rangaistus normien rikkojaa kohtaan on sosiaalinen eristäminen. Normia rikkonutta panetellaan, hänen tekonsa tuomitaan keskinäisissä puheissa ja häntä aletaan kohtelemaan hylkiönä. Jos esimerkiksi yksilö on syyllistynyt seksuaaliseen häirintään juhlissa, niin häntä ei enää kutsuta mukaan juhliin. Jopa läheiset ystävät voivat alkaa välttelemään normien rikkojaa. Rangaistusvälineinä normien rikkojaa kohtaan voidaan käyttää täsmälleen samoja keinoja, joita käytetään koulukiusaamisessa. Normien rikkojaa ei tervehditä, hänen kanssaan ei puhuta, hänet eristetään sosiaalisesti. Jos esimerkiksi koulussa joku poikaoppilas rikkoo normeja, ja hän saa ”perverssin” leiman, voi koko koulun tyttöyhteisö tehdä kollektiivisen päätöksen, että kukaan koulun tyttö ei saa alkaa seurustelemaan tämän ”perverssin” kanssa, ei saa lähteä tanssimaan hänen kanssaan, jos hän hakee tanssiin, tai ylipäänsä kukaan koulun tyttö ei saa keskustella hänen kanssaan. Facebookissa hän ei saa kaveripyyntöjä ja häntä ei huolita kaveriksi. YT-neuvotteluissa se voi olla juuri hän, joka saa ensimmäisenä lähteä. 

Moni homoseksuaali ei uskalla tulla ulos kaapistaan työpaikalla, koska hän perustellusti tai perusteettomasti pelkää, että ulostulollaan hän aiheuttaisi sen, että työyhteisö tai jotkut sen jäsenet alkaisivat kohdistaa epämuodollisia sosiaalisia rangaistuksia hänen poikkeavan seksuaalisuutensa vuoksi. Pelkojen sisältö on useimmiten juuri eristetyksi ja hyljeksityksi tulemisen pelko.

Poliitikot ovat nyt reagoineet voimakkaasti MeToo kampanjaan, mutta välttämättä seksuaalisen häirinnän ongelma ei olekaan lakiteksteissä. Tilanne näyttää siltä, että lakitekstit seksuaalisesta ahdistelusta ovat jo nyt tiukkoja ja rajoittavia, mutta epämuodollisen sosiaalisen kontrollin alueella suhtautuminen seksuaaliseen häirintään on ollut huomattavasti lepsumpaa. Seksuaalista häirintää on epämuodollisella tasolla siedetty suuremmassa määrin, kuin muodollisen sosiaalisen kontrollin tasolla. Aika tulee näyttämään, onko epämuodollisella tasolla tapahtumassa jotain pysyvää kontrollin tiukentumista, vai löystyykö kontrolli taas ajan myötä ja MeToo –kampanjan saadessa ajallista etäisyyttä?  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset