MikkoAhola

Riistämmekö pienituloisilta mahdollisuudet parisuhteisiin?

Monet kirjoittajat, kuten Vihreiden Antero Vartia, ovat ehdottaneet, että sallisimme nykyisten työehtosopimusten määräämien alimpien palkkojen laskea, ja sitten korvaisimme pienipalkkaisten ansionmenetykset toimeentulotuen kautta. Näin pienimpiä palkkoja laskemalla voisimme parantaa työllisyystilannetta. Näihin ehdotuksiin on PAM:n puheenjohtaja Ann Selin vastannut, että niiden yritysten, joilla ei ole varaa maksaa pienimpiä työehtosopimusten mukaisia palkkoja pitäisi poistua markkinoilta joko konkurssien myötä tai muulla tavalla.

Tämä kiistely kiteytyy usein muotoon: Tulisiko ihmisten tulla toimeen palkallaan? Osa nykypäivän talousajattelijoista onkin sitä mieltä, että palkalla ei tarvitse tulla toimeen, vaan voitaisiin aivan hyvin laskea palkkoja toimeentulon minimirajan alapuolelle ja täydentää tuloja toimeentulotukien avulla.

Ne, jotka eivät tunne omakohtaisesti pienituloisten ihmisten elämää, eivät tiedosta niitä haittoja, joita alipalkka+toimeentulotukimalli toisi mukanaan. Ongelmaksi muodostuu etenkin se, että toimeentulotukea annettaessa otetaan huomioon puolison tulot. Näin ollen, jos puolisolla on kohtuulliset tulot ja toisella puolisolla on alipalkka+toimeentulotuki, niin jos puolisot muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, niin alipalkatun työntekijän toimeentulotuki poistuu. Jos ajatellaan nykyistä tilannetta, jossa jokainen tulee toimeen palkallaan, niin nykyisin pienituloisen muuttaessa yhteen toisen pienituloisen tai keskituloisen kanssa, ei syntyvän perheyksikön tulonmuodostus juurikaan muutu. Näin ollen ei muodostu mitään taloudellista estettä sille, että kaksi rakastunutta muuttaa yhteen asumaan tai menee naimisiin. Mutta siinä tapauksessa, että olemme siirtyneet alipalkka+toimeentulotuki –malliin, niin paremmin ansaitseva joutuu tavallaan maksamaan siitä, syventää parisuhdetta yhteenasumiseksi tai avioliitoksi. Tällainen tilanne, että joutuu maksamaan siitä, että voi elää läheisemmässä parisuhteessa pitää seurustelusuhteet etäisinä ja johtaa jopa seurustelusuhteiden katkeamiseen.

Jos haluttaisiin siirtyä malliin, jossa alimmat palkat olisivat alle toimeentulon minimitason ja palkkojen pienuutta kompensoitaisiin toimeentulotuella, pitäisi toimeentulotuen maksaminen olla riippuvainen vain palkansaajan omista tuloista, siis henkilökohtainen toimeentulotuki. Perheen toimeentulotuesta olisi siirryttävä henkilökohtaiseen toimeentulotukeen. Vain näin voitaisiin estää se kehitys, että pienimmät tulonsaajat jäisivät parinmuodostuksen ulkopuolelle elämään pienituloisuudesta johtuvaa vastentahtoista sinkkuelämää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Jos ei välitä puolisostaan sen vertaa että on valmis tätä tarvittaessa elättämään, eikö sellainen parisuhde ole jo muutenkin aivan paska?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kun tekee esim. viittä työtä eikä siltikään rahat riitä yksin elämiseen,niin olisit valmis kehumaan laiskaksi.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tietääkseni en ole "kehunut ketään laiskaksi". En tiedä mistä viestisi kumpusi mutta yritä toki uudestaan.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Asiaa on tutkittu. Varallisuus vaikuttaa huomattavasti etenkin siinä vaiheessa, jossa valitaan puolisoa. Rahatilanteen vaikutus on sukupuolittunut: naiset arvioivat miehiä huomattavasti enemmän taloudellisin perustein, kuin miehet naisia. Miehille ei naisen varallisuudella ja palkalla on niin suurta väliä. Naiset taas arvostavat kyselyiden mukaan miehen varallisuutta ja ansiotasoa.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Tutkijapiireistä on kuulunut viestiä päinvastaisesta.
Sekä duunarimiesten että akateemisten miesten keskuudessa naisen/ kumppanin koulutus, status ja varallisuus ovat yleisempiä kehuskelun ja kateuden aiheita kuin ulkonäkö.
Nuoren, kauniin, köyhän ja " tyhmän" iskemisellä saatetaan naureskella, muttei sellaista tavoitella eikä sillä kehuskella.

Itseasiassa miehet ovat a i n a n a i n e e t rahaa ja statusta.
Rakkaus on ollut sitten asia kokonaan erikseen.

Taidat kuitenkin nyt käsitellä nimenomaan parinmuodostusta.
Siinä taas vaimon elättäminen on selvästi sekä statusta että onnellisuuden tunnetta heikentävä seikka nykyisin.
Näyttää jopa siltä, että varsinkin akateemiset m i e h e t kestävät elätettävänä olemista naisia paremmin.
Saattaa kyllä johtua työmarkkina- aseman yleisestä turvallisuudesta , esim koti - isyyden jälkeen.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Pekka, pitäisikö sinun mielestäsi yhteen muuttaessa siten syntyvän avoliiton kautta vaikkapa pari kuukautta seurustelleen pariskunnan työssäkäyvän ja varallisuutta omaavan puolen vastata elannosta tästä kaikilla tuloillaan ja varallisuudellaan?

Niin toimii ja vaatii Suomen lainsäädäntö ja Kela. Muualla Pohjoismaissa näin ei käsittääkseni tapahdu.

Kaiketi olet ollut umpirakastunut ja valmis kaikken, mutta en nyt ole ihan varma onko se järkevää ja kohtuullinen olettama nuorelleparille?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Pitäisi. Jokaisella on lainkin mukaan velvollisuus huolehtia itsensä, puolisonsa ja lastensa elatuksesta. Ja se on hyvä.

Perheverotukseen toki olisi syytä siirtyä. Jos toinen on työtön ja toinen hyvätuloinen, verotus kapuaa kohtuuttomaksi.

Perheverotus olisi työhön kannustava versio. Sosiaalitukien leväperäisempi jakaminen taas ei. Päin vastoin.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Kuinka moni menee töihin jotta saa tienattua toimeentulotuen? Vaikkei olisi ruudinkeksijä niin saattaa huomata että sen saman toimeentulotuen saa työtä tekemättäkin.

Tosin on ihmisiä joiden oleskelulupa riippuu työpaikasta.

Veroja ja muita palkanvähennyksiä pitäisi olla reippaasti vähemmän jotta olisi mielekästä mennä töihin joiden palkka on tilastojen alapäässä.

Minimipalkat voisi tosiaan poistaa; toimeentulotuki/muut sosiaalietuudet määrittävät jo minimipalkat joita vähemmällä korvauksella ei kannata työllistyä.

... viime talven syntyvyyslukujen mukaan viimeinen suomalainen syntyy 2067.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Riistämmekö pienituloisilta mahdollisuudet parisuhteisiin?''

Sehän on jo tehty.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Luin joulukuun Image-lehdestä Antero Vartian pitkän haastattelun (5 sivua, kirjoittanut Oskari Onninen). Kyllä on poliittinen ajattelu Suomessa mennyt yksipuoliseksi pintaliipailuksi. Riipaisevin esimerkki lienee juuri Vartia. Miksi sitä kutsuisi, talouspoliittiseksi äärioikeistolaisuudeksi vai miksi.

Tähän lopputulemaan on siis vihreä liike (Vartia, Helsingin vihreät) Suomessa päätynyt. Mitä nopeammin vartialais-vihreä ajattelu katoaa, sen parempi.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Ei ole mitään parisuhdetta, jos kaikki hereilläoloaika menee ansioiden tienaamiseen.

Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa nyt myös työmarkkinoiden osalta. Täällä on valtavat osa-aikaiset työmarkkinat nollatuntisopimuksineen ja työntekijä on Euroopan helpoiten irtisanottavissa.

Työministeri Lindström omassa blogissaan puolustuksen puheenvuoro yrittää valkopestä hallituksen tekemiä uudistuksia.

Lindströmin harmiksi silloin, kun rikos on ilmeinen, myös puolustuksen puheenvuoro jää lähinnä muodollisuudeksi. Puheenvuoro on oikeus käyttää, mutta sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset