MikkoAhola

Rasistisin ammatti - kirjailija

 

Romaaneista on puolet dekkareita ja puolet muuta kirjallisuutta. Rasismin kannalta ongelmana ovat dekkarit, sillä arviolta puolet dekkareista on sellaisia, joissa rikollisuus kietoutuu ulkomaalaisuuteen ja maahanmuuttoon. Osa dekkarikirjailijoista on selkeästi rasismista puhtaita. He kirjoittavat neutraalisti, esimerkiksi kantaruotsalaisten kantaruotsalaisiin kohdistamista rikoksista, mutta osa taas kirjoittaa estotta maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ja luovat ulkomaalaisista pelottavia ihmishahmoja.

Kirjailijoiden sisäistetty rasistisuus tulee esille kahdella tapaa. Ensinnäkin, on joukko dekkarikirjailijoita, jotka hakevat uskottavuutta rikosten kuvaamiseen maahanmuuttajien kuvaamisena rikollisina. Tämä on helppo tie, sillä laajoilla kansankerroksilla on jo valmiina ennakkoluuloja siitä, että nimenomaan maahanmuuttajat ovat rikollisuuteen taipuvaisia. Jos katsomme tilastoja, niin näin näyttääkin olevan. Mutta maahanmuuttajien rikollisuutta tilastollisesti tarkasteltaessa ei yleensä oteta huomioon sitä, että maahanmuuttajat ovat usein nuoria miehiä, ja nimenomaan nuoret miehet ovat se ryhmä yhteiskunnassa, joka tekee rikoksia. Koska maahanmuuttajat ovat yliedustettuina nuorten miesten joukossa, ovat he sitä myös rikoksiin syyllistyneiden joukossa. Rikollisuuden toinen syy syrjäytyminen, joka sekin on yleisempää siirtolaisten joukoissa, kuin kantaväestön keskuudessa. Syrjäytyminen on nykyisin helppoa, ja on jo tutkimustuloksia siitä, että jos lapset eivät käy esikoulua, niin se lisää syrjäytymisen vaaraa. Tämän takia sekä hallitus, että oppositio suunnittelevat esikouluiän laskemista ja taloudellista panostusta esikouluun. Mutta osa maahanmuuttajista saapuu tänne lapsina, joilla ei pakolaisuutensa aikana tai kotimaassaan ole ollut mahdollisuutta käydä edes tavallista koulua ja he joutuvat aloittamaan koulunkäyntinsä kesken kaiken.

Maahanmuuttajien syrjäytymisvaaraa nostaa myös se, että heitä syrjitään työmarkkinoilla. Vierasperäisellä nimellä varustettu työhakemus joutuu helpommin hylättyjen laatikkoon, kuin kantasuomalaisilla nimillä varustettu.

Edellä mainituista seikoista johtuen maahanmuuttajien syrjäytyneisyys ja rikollistuminen ovat kantasuomalaisten rikollisuutta korkeampia, ja saadakseen romaaneihinsa näennäistä lisäuskottavuutta dekkaristikirjailijat usein luovat maahanmuuttajista rikollisuuden hahmoja. Näin ollen kirjallisuuden ystävien ei tarvitse lukea esimerkiksi perussuomalaisia lähellä olevaa Kansalainen nettisivustoa, jossa pyritään kirjaamaan ylös ja tiedottamaan lähes jokainen ulkomaalaisen tekemä rikollinen teko.

Toinen syy siihen, miksi kirjailijat käyttävät ulkomaalaisia hahmoja luodessaan rikollisia hahmoja, on se, että kirjailijoilla on vaikea luoda tavallisista suomalaisista riittävän pahoja, valtaa käyttäviä ja kammottavia rikollishahmoja. Me suomalaiset suhtaudumme toisiin suomalaisiin periaatteessa luottavaisesti, ja meidän on vaikea uskoa toisten suomalaisten olevan äärimmäisen pahoja rikollisia, vaikka erilaisia sarjakuristajia ja sarjahukuttajia meilläkin esiintyy. Suomalaiset dekkaritkin ovat kansainvälistyneet, ja suomalainen sankari joutuu taistelemaan kansainvälisiä rikollisjärjestöjä vastaan. Osa suomalaisista dekkareista on siirtynyt isoon peliin, ja kilpailee James Bond –elokuvien juonten suuruusluokassa. Tällöin kansainvälisen maailmanlaajuisen rikollisjärjestön tappajaksi tai johtajaksi ei kelpaa suomalainen rikollinen, vaan rikolliset löytyvät kansainväliseltä huipulta. Kansainväliset rikollisjärjestöt eivät toimi ilman kansainvälisiä rikollisia. Yksi esimerkki tällaisesta kansainvälisestä toimijasta on venäläinen rikollinen, entinen KGB-mies. Tällainen KGB:n huippukouluttama  tappaja ilman omaatuntoa on esimerkki siitä, miten psykologista projektiota käytetään kirjan konnan demonisointiin. Näin samalla luodaan uhkakuva siitä, että venäläiset voivat olla julmia, sydämettömiä ja syyllistyä kaikenlaisiin rikoksiin salamurhista ihmiskauppaan. Tai kirjailija voi luoda pelottavan kuvan ”Albanian mafiasta”, joka julmuudessaan ja salaperäisyydessään on vailla vertaa. Nämä kirjailijoiden eri kansoista maalailevat rikolliskuvat ovat perustaltaan lähes samanlaisia äärioikeiston vierasmaalaisista propagoiman kuvan kanssa.

Sinun ei tarvitse lukea äärioikeistolaisten vihakirjoituksia, riittää, että luet dekkareita. Omaksut samat mielikuvat.

Osa kirjailijoista välttää intuitiivisesti kirjoittamasta rasistisia tekstejä toisista kansoista ja ihmisryhmistä. Toiset taas surutta luovat meille mielikuvia toisten kansojen rikollisuudesta. Minua kummastuttaa se, että kirjailijat eivät uskalla puuttua dekkarikirjailijoiden selvästi rasistiseen luomistyöhön. Kirjailijat vain hymistelevät yhtenä joukkona ja myöntävät toisilleen kirjailijapalkintoja.

Onneksi lukuharrastus on vähenemään päin, ja ihmiset alkavat enemmän katsomaan Netflixiä. Elokuva ja tv-sarjapuolella ei rasististen roolihahmojen luominen ole lainkaan niin yleistä, kuin kirjallisuudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JuusoPeuraharju kuva
Juuso Peuraharju

On kai tämä teksti parodiaa? Muutoin kyllä uskoni ihmiskuntaan koki juuri valtavan harppauksen alaspäin.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Ruotsin metsäpalot ovat valkoisen miehen syytä: https://www.expressen.se/kronikorer/jens-liljestra...

Olikos sitä uskoa vielä jäljellä :)

Käyttäjän timohellman kuva
Timo Hellman

Taide ei aina toimi yksi yhteen todellisuuden lainalaisuuksien kanssa.

Itse tosin olenkin jo tovin odotellut pyrkimyksiä saada taiteilijat luomaan tietynlaisen ohjesäännön mukaan.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Stalin otti kaksi aikamme suursäveltäjää luokalle neuvoen konkreettisesti, millainen sinfonian pitäisi olla. Noin niin kuin sosialistisen ideologian mukaan.

Viljo Asikainen

Kauan eläkööt Agatha Christie ja Georges Simenon. Toivotus on tarpeeton sillä nämä kyllä elävät omin voimin vuosikymmenestä toiseen. Väkivalta ja rasismi puuttuu.

Aulis Saarijärvi

Suomen kirjallisuus on muuttunut monomuotoiseksi. Sen aiheuttaa syy, että 90 % kustannustoimittajista on 40 - 65 vuotiaita naisia. He ovat kohdusta neuvolan kautta yliopistoon kulkeneet tien, jossa ei ole ollut elämää, jännitystä, vihaa, iloa, kärsimystä ja vaaraa.

Ne harvat ruunamiehet, joita kustantamoissa on, ovat suojeltu myös miehen elämältä. Heiltäkin puuttuu rohkeutta vaatineet teot ja ajattelun äärimmilleen kiristetyt päätökset, joilla selvitä huomiseen. Suomalainen kaunokirjallisuus on kohta tasapaksua sateenkaarilaisten itkua, jossa seksikin on sukupuolettomien olioiden harrastamaa ulinaa! Se on tapahtumia, joita voi kuvitella olleen vihreiden vasemmistolaisten naisten kokemana afrikkalaisten miesten kanssa tanssipaikan takana halkopinoa vasten!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset