MikkoAhola

Toksinen maskuliinisuus etäännyttää feministiäidin pojastaan

 

Viime aikoina on muotitermiksi noussut toksinen maskuliinisuus eli myrkyllinen maskuliinisuus. Feminismikuplassa elävä äiti uskoo, että hänen poikansa kantaa myrkkyä sisällään ja alkaa suhtautua tiettyihin poikalapseensa maskuliinisiin piirteisiin kielteisesti. Lapsi on kuitenkin herkkä, ja vaistoaa tämän äidin suhtautumisen osaan itsessään äärimmäisen kielteisesti, ja tällä voi olla vakavia seurauksia poikalapsen kehitykselle. Poikalapsi kokee, että hänessä on syvällä jotain, jota hänen äitinsä ei hyväksy, ja vaikka se osa itsessä, johon äiti suhtautuu kuin myrkkyyn, on vain osa itseä, niin poikalapsesta tuntuu että hän ei ole äitinsä hyväksymä. Poikalapselle syntyy tunteenomainen käsitys, että hän on äitinsä mielestä huono ja ei-toivottu. Hän ei koe, että on äitinsä puolelta ehdottomasti hyväksytty. Tämä johtaa äidin ja pojan suhteiden huononemiseen, mistä aiheutuu poikalapsen kehittymiselle haitallisia seurauksia. Kun poikalapsi ei tunne, että hän on äitinsä hyväksymä, voi tämä johtaa liian varhaiseen itsenäistymiseen, josta on seurauksena kielteisiä tuntemuksia, eristäytymistä vanhemmista, tukeutumista kodin ulkopuolisiin ikätovereihin, kapinointia, tunne-elämän heittelyä, kouluvaikeuksia, ym.

Vihervasemmistolaisessa feministikuplassa elävä äiti kokee, että on hänen velvollisuutensa kitkeä ammattifeministien myrkylliseksi maskuliinisuudeksi määrittelemät ominaisuudet pojastaan. Tosiasiassa tämä on äidille täysin toivoton tehtävä, sillä maskuliinisuuden mallit omaksutaan yhteiskunnasta, eikä äidin kasvatuksessa. Maskuliinisuus muodostuu pojalle siitä, että hän näkee millainen yhteiskunta on. Maskuliinisuus opitaan miesten ja naisten käytöstä seuraamalla, televisiosta, kirjoista, nuorisokulttuurista, armeijasta ja ennen kaikkea samanikäisten poikien vertaisryhmissä. Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä, eikä yksilöpsykologinen kasvatus muuta yhteiskunnan maskuliinisuuden ja feminiinisyyden malleja.

Äidin ja poikalapsen suhteen voi sanoa, että perussuomalaisten äitien kasvattamat pojat pääsevät helpommalla. Perussuomalaiset uskovat yhtenäiskulttuuriin ja perinteisiin, joiden mukaan miehet ja naiset eroavat toisistaan ja täydentävät toisiaan. Perussuomalainen äiti ajattelee, että on täysin hyvä asia, jos hänen pojastaan kasvaa miehekäs mies. Hän ei puutu siihen, millaiseksi yhteiskunta hänen poikaansa muovaa, eikä suhtaudu myrkyllisen kielteisesti poikaansa silloin, kun hän ilmentää jotain ammattifeministien vääräksi katsomaansa käyttäytymistä. Perussuomalainen äiti hyväksyy sanonnan: ”Pojat ovat poikia”, kun taas feministisessä kuplassa elävä äiti kauhistuu, jos joku ajattelee sanoen: ”Pojat ovat poikia”. Kun kerran yhteiskunta määrittää sen, millainen miehekkyys katsotaan oikeaksi, niin perussuomalainen äiti ei joudu ristiriitoihin poikansa kehittyvän miehekkyyden kanssa, vaan hän hyväksyy poikansa miehekkyyden. Tällöin poika kasvaa tuntien kokevansa itsensä äidin kokonaan hyväksymäksi ja saa näin positiivisen perustan kasvulleen.

Jos ajatellaan esimerkiksi poikien mieltymyksiä erilaisiin kamppailulajeihin poikapainista vapaaotteluun, ja yleensäkin kilpailullisiin aggressiivisiin lajeihin, kuten jääkiekkoon, jossa ei ole pojalle sopivaa pillahtaa itkuun ensimmäisestä rajusta taklauksesta, niin nämähän voitaisiin feminismin silmälapuilla nähdä valmentautumisena hakkaamaan väkivaltaisesti vaimoaan. Toksisena maskuliinisuutena. Kuitenkin pojat itse ovat hullaantuneina näihin lajeihin, ja äitien yritykset estää poikaa harrastamasta näitä lajeja eivät onnistu, ellei äiti satu olemaan yksinhuoltaja ja kieltäytymällä maksamasta lajien liikuntamaksuja. Samaan aikaan feministit eivät kuitenkaan ole huolissaan siitä toksisen maskuliinisuuden lajista, että asepalvelus on Suomessa pakollinen vain miehille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän strengellheikki82 kuva
Heikki Strengell

Tälläiset käsitteet ja tavoitteet syntvät jo valmiiksi feminiinisessä, ihmisiä joka kohdassa hoivaamaan pyrkimässä kasvatusilmapiirissä. Muistan jostain tälläisiä prosenttilukuja joissa kerrottiin Yhdysvalloissa yh-äitien kasvattavan 43% kaikista pojista ja kun samaan aikaan 78% opettajista on naisia, niin sukupuolesta huolimatta kaikista kasvatetaan ja koulutetaan feminiinisen pehmeitä ja nämä vaikutukset näkyvät lopulta myös yhteiskunnassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset