*

MikkoAhola

LEMMIKKI-ELÄINTEN VAPAUTUSRINTAMA

LEMMIKKI-ELÄINTEN VAPAUTUSRINTAMA

Tämä on uudelleenjulkaisu ensimmäisestä websivustani Internetin alkuajoilta

 

 

  • ELÄINTEN OIKEUDET JA LEMMIKKI-ELÄIMET

 

  • MUTTA VERRATTUNA JULMASTI KOHDELTUIHIN ELÄIMIIN LEMIKKINI...

 

  • HASSUN NÄLÖISET KOIRAT

 

  • KUINKA SOPEUTUNEITA LEMMIKIT TODELLA OVAT

 

  • ELÄIMEN ONNEN PSYKOLOGIAA

 

  • SOSIAALISET ELÄIMET JOILTA ON RIISTETTY KUMPPANIT

 

  • MITÄ ON TEHTÄVÄ

 

ELÄINTEN OIKEUDET JA LEMMIKKI-ELÄIMET

Eläinten oikeuksista puhuttaessa käsitellään usein niitä kärsimyksiä, joita aiheutetaan koe-eläimille laboratorioissa, turkiseläinten häkkikasvatukseen ja tuotantoeläinten kohteluun teollistyyppisessä maataloudessa. "Oikeutta lemmikeille" kuitenkin väittää, että myös lemmikki-eläinten pitäminen on eläinten oikeuksien rikkomista. On tietenkin selvää, etteivät lemmikkien kärsimykset ole samaa luokkaa kuin teollisesti kasvatettujen tuotantoeläinten tai koe-eläinten kokemat. Mutta on kiistatonta, että lemmikit eivät saa viettää lajille tyypillistä elämää, ne eivät saa elää vapaudessa eivätkä sosiaaliset eläimet saa elää lajitovereidensa keskuudessa. Useille eläinoikeusihmisille on lemmikin pitäminen myös yksinkertaisesti vastenmielistä, sillä lemmikki elää orjamaisessa asemassa.

MORAALITONTA TEKOA EI VOI PERUSTELLA VERTAAMALLA SITÄ SUUREMPAAN RIKOKSEEN

Mies, joka hakkaa vaimoaan ei voi puolustella tekoaan vertaamalla sitä Natsien juutalaisvainoihin toisen maailmansodan aikana. Tämä sama moraalisääntö pätee myös lemmikkien pitoon. Vaikka turkiseläinten asema tarhalla on kauhistuttava ja vaikka lääketehtaan laboratoriossa kituu koe-eläimiä, ei näiden eläinten kärsimykset mitenkään oikeuta tuottamaan vähäisintäkään kärsimystä lemmikkinä käytetylle eläimelle. Vaikka lemmikkinä olo tuottaisi eläimelle vain lievää kärsimystä, niin silloin lemmikin pitäminen on moraalisesti tuomittavaa ja lajiriistoa. Lemmikin olosuhteita tulee verrata luonnossa eläviin eläimiin. Myös arvot, joiden perusteella lemmikin elämää arvioidaan, tulee ottaa luonnosta. Esimerkiksi Leena Vilkka perusteli lemmikkien hyvää asemaa sillä, että niitä kohdellaan persoonina. Vilkan arviointi on käsittämättömän ihmiskeskeinen. Luonto, vapaus ja lajityypillinen elämä ovat niitä arvoja, jotka eläimelle kuuluvat.

HASSUN NÄKÖISET KOIRAT

Monet koirat näyttävät hassuilta koska joku ajattelematon koiraihminen on joskus saanut ajatuksen: "Tehdäänpä oikein hauskan näköinen koira." Sen jälkeen hän on aloittanut "jalostamisen". Sana "jalostaa" ei tietenkään ole oikea, sillä "jalostamisen" seurauksena jotkut koirarodut kärsivät mm. hengitysvaikeuksista. Niin sanotun "jalostuksen" seurauksena koirilla on yli 300 perinnöllistä sairautta tai vammaa. Emme tietenkään väitä, että sairaus tai vamma olisi jotenkin tuomittavaa, tai vammaisten eläinten synnyttäminen olisi väärin. Mutta asetamme kyseenalaiseksi sen, että ihminen leikkii koiran fyysisillä ominaisuuksilla aiheuttaen samalla pitkäaikaisia, tuskallisia, elinikäisiä sairauksia. Kysymme myös, onko ihmisellä ylipäänsä oikeutta ottaa eläimiä luonnosta ja muokata niiden perinnöllisiä ominaisuuksia. Eikö eläimen tulisi itse saada valita sukupuolikumppaninsa. Ongelmaksi nousee myös se, että hankkiessaan koiran, ihminen tulee osalliseksi "jalostusbisnestä" ja osasyylliseksi sairaan jalostuksen jatkumiseen. Kaikki koirathan ovat enemmän tai vähemmän jalostettuja. Hankkimalla hyvin lähellä sutta olevan koiran voisi ihminen välttää tämän ongelman, mutta villieläimen ottaminen lemmikiksihän on ehdottomasti tuomittavaa.

KUINKA SOPEUTUNEITA LEMMIKIT TODELLA OVAT

Kun koiria on jalostettu, ovat ne ulkonäöltään muuttuneet huomattavasti, eivätkä enää paljoa muistuta kantamuotoaan sutta. Ulkonäön muuttaminen aiheuttaa tietynlaisen harhan, sillä koiran psyykkinen puoli ei välttämättä ole paljonkaan muuttunut sudesta. Esimerkiksi professori Erkki Pulliainen on kirjassaan Koiran luonne ja käyttäytyminen tuonut hyvin esiin, miten koiran käyttäytymisessä tulevat esiin sudelle lajityypilliset vaistotoiminnat. Kennelbisneksen edustajat tietenkin väittävät, että villin suden piirteet ovat koirasta kadonneet, ja koira on täysin sopeutunut elämään 20 neliön kaupunkiyksiössä. Tällaiset väitteet ovat hyvin käyttökelpoisia silloin, kun puolustellaan rahan tekemistä eläinten avulla. Väittäväthän esimerkiksi turkistarhaajat, että he ovat parissa sukupolvessa jalostuksen avulla kehittäneet kettulajikkeen, joka on täysin sopeutunut elämään ahtaassa häkissä. Samanlainen perustelu on muilla tuotantoeläinten kasvattajilla. Monet pitävät myös kissaa ihmiskotiin täysin sopeutuneena eläimenä. Kuitenkin kun lemmikkikissoja on päässyt vapaiksi eristyneille saarille, ovat nämä kotikissat osoittautuneet tehokkaiksi saalistajiksi, jotka ovat tuhonneet osan saaren luonnollisista lajeista sukupuuttoon. Samalla tavoin kuin kissassa asuu pinnan alla metsästäjä, asuu muissakin lemmikeissä niiden "villi" lähisukulainen. Tällaisen villin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen on kehittynyt vapaassa luonnossa ja vapaassa luonnossa eläin elää täydemmin ja onnellisemmin. Sitä, kuinka paljon lemmikkien jalostuksessa alkuperäisen eläimen lajityypilliset vaistotoiminnot ovat muuttuneet on tarkkaan ottaen vaikea, ellei mahdoton sanoa. Ulkonäöstä tätä ei voi päätellä: valkoiseksi muutamassa sukupolvessa jalostettu kani tai rotta ei ole oleellisesti vähemmän villi kuin harmaan sävyn säilyttänyt lajitoverinsa. Vaikka koira ulkoisesti muistuttaisi sutta, ei se välttämättä ole yhtään vähemmän psyykkisesti muuttunut kuin villakoira.

ELÄIMEN ONNEN PSYKOLOGIAA

Eläimen tunnetiloista ja onnellisuudesta on tietenkin vaikea tehdä päätelmiä, koska eläimeltä ei voida kysellä sen tuntemuksia. Ongelmana onkin, että eläimen omistaja heijastaa eli projisoi omia tuntemuksiaan eläimeen. Koska lemmikit ovat useimmiten hankittu tyydyttämään omistajan rakkauden tarpeita, kuvitellaan eläimenkin kokevan lämmön, kiintymyksen ja hellyyden tuntemuksia. Niinpä koiranomistaja tarkkaillessaan nopeasti liikehtivää koiraansa saattaa ajatella: "Onpa koirani innokas", vaikka itse asiassa on kyse siitä, että koira on ahdistunut ja kärsii jännityksestä. Voi olla, että koirat yleensä kärsivät liian monimutkaisen, ihmisille suunnitellun ympäristön aiheuttamasta kroonisesta hämmennyksestä ja ahdistuksesta, joka voisi ihmisellä vastata skitsofreniaa, ja lisäksi jatkuvasta lievästä masennuksesta. Eläimen tunnetilojen ja onnellisuuden tulkinta onkin aina subjektiivista ja oman lemmikin oloa pidetään erinomaisena. Parempi olisikin arvioida naapureiden lemmikkien asemaa ja sitä, viettävätkö ne elämisen arvoista onnellista elämää. Yleensä tulisi päästä eroon asenteesta, että ihmisen eläimiin kohdistamat rakkaudentunteet oikeuttavat kohtelemaan eläimiä ihmisen mielihalujen mukaan. Lemmikithän ovat ihmisille nimenomaan rakkauden kohteita, mutta eikö olisi parempi, että ihmiset käyttäisivät rakkauden kohteina ihmisiä eikä eläimiä. Moni tyttö paijaa ja halaa kyllä innokkaasti koiraa sen tavatessaan, mutta moni ihan kunnon mies, kuten minä, jää ilman mitään huomiota.

SOSIAALISET ELÄIMET JOILTA ON RIISTETTY KUMPPANIT

Koirat ja sudet elävät vapaassa luonnossa laumoissa ja ovat luonteeltaan erittäin sosiaalisia eläimiä. Sanotaan, että eläessään ihmisten kanssa koirat luulevat ihmisiä toisiksi koiriksi. Mutta voiko ihminen täyttää koiran sosiaaliset tarpeet. Meidän mielestämme ihminen ei ole koiralle toisen koiran veroinen kumppani. Tämänhän jokainen näkee, kun talutushihnassa ulkoilutettu koira tapaa toisen koiran. Yhteiset hajut, yhteiset vaistotoiminnot tekevät toisesta koirasta sopivamman kumppanin. Tässäkin ilmenevää lajisortoa voisi kuvailla esimerkillä siitä, suostuisitko siihen, että oma lapsesi pistettäisiin viettämään lähes kaikki päivänsä vain koirien seurassa. Kuitenkin ihmiset riistävät koiranpennut emoltaan ja kuvittelevat itse olevansa niille parempaa seuraa. Meidän mielestämme myöskään 15 minuuttia päivittäin koirapuistossa (koirien keskitysleirissä) ei riitä tyydyttämään koirien biologisia sosiaalisia tarpeita.

MITÄ ON TEHTÄVÄ ?

(SUUNNITELMA B: Kun eläinsuojelulakia seuraavan kerran muokataan, siihen voisi saada ujutetuksi vanhan vaatimuksen siitä, että eläimille tulisi taata mahdollisuus lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Kun laki on astunut voimaan aletaan nostamaan syytteitä tämän kohdan perusteella kaikkia lemmikkieläinten-omistajia vastaan.)Lemmikkien vapauttamisessa on tärkeää, että nykyinen harhakuva lemmikkien pitämisen oikeutuksesta särjetään ja ylimyönteinen suhtautuminen eläinten orjuuttamiseen kyseenalaistetaan. kaikessa toiminnassa on tuotava esiin lajisorto ja kiistettävä ihmisen oikeus riistää eläimeltä sen vapaus ja luonnollinen elinympäristö. Tavoitteena tulee olla se, että ihmiset luopuvat kokonaan lemmikki-eläinten pitämisestä. Tarkoitus ei tietenkään ole, että ihmiset veisivät lemmikit eläinlääkärille nukutettaviksi, vaan se, että ihmiset kieltäytyisivät ottamasta uusia lemmikkejä. Myös jo olemassa olevien lemmikkien kohdalla tulisi tehdä parannuksia niiden elämään. Esimerkiksi sosiaalisille eläimille, koirille, tulisi perustaa päiväkoteja, joihin työssä käyvät lemmikkien huoltajat voisivat viedä koiransa lajitovereiden seuraan työpäivän ajaksi. Koska ennen pitkää kävisi ehkä niin, että koirat eivät enää suostuisi vapaaehtoisesti lähtemään päivätarhasta ihmisen mukaan, voitaisiin koiraryhmät siirtää reservaatteihin luontoon reservaatteihin. Näissä reservaateissa samankokoiset (liian epätasaisten tappelujen välttämiseksi) koirat voisivat elää laumassa ihmisten ruokkiessa niitä. Näiden reservaattien perustamiseen voitaisiin hakea rahaa EU:lta. Koska tavoitteena on lemmikeistä luopuminen, on myös tuettava esityksiä, jotka vaikeuttavat lemmikkien pitämistä: rajoituksia pitää lemmikeitä liian pienissä asunnoissa, sairauksia aiheuttavan rodunjalostuksen kieltämistä, ym. Ennen kaikkea on kuitenkin pidettävä esillä kysymystä lemmikkien hyvinvoinnista, sillä kun ihmiset alkavat mielessään miettiä tätä kysymystä, luopuvat he ennen pitkää lemmikkien hankinnasta.

In English

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset